Kyllähän sä tiedät, mitä susta kylillä puhutaan

Onnenpäivä

En muuten tiedä. Kertoisitko?



Tuskin kukaan meistä on välttynyt tilanteelta, jossa eteesi lyödään viikkoja ympäriinsä suusta suuhun kiertäneitä faktoja omasta elämästäsi. Kun itse kuulin olevani "salarakas, muttei vielä tiedetä kenen", pisti se lähinnä hymyilyttämään. Kuittasin väitteen toteamalla itsekseni, ettei Seiskan lukeminen vain sovi kaikille, jos kenellekään. Kun sitten vuosi myöhemmin kuulin tarinan saaneen jatko-osan, jonka mukaan minulla olisi suhde Henry Saaren ja useiden muiden miesten kanssa, ei enää paljoa naurattanut. Olisi nyt ollut edes Vin Diesel!

Jos et tiedä mitä sinulle kuuluu, kysy naapurikyttääjältä



 

On hämmästyttävää, kuinka usein kaikki muut tuntuvat tietävän asioittesi oikean laidan paremmin, kuin sinä itse. Yleensä ikävien juorujen takana ovat ne ihmiset, jotka todellisuudessa kaikkein vähiten asioistasi tietävät. Kun ei oma elämä tarjoa tarpeeksi virikkeitä, on todellisen informaation puutteessa helppo päästää mielikuvituksensa valloilleen ja kuvitella jonkun toisen elämästä henkeäsalpaava jännitysnäytelmä. Klassisin esimerkki juorujen alullepanijasta on perinteisesti naapurintäti. Melkein jokaisessa pitäjässä, naapurustossa tai taloyhtiössä on oma juoruämmänsä, jonka ikkunan ohi kävellessäsi voit aina nähdä verhojen heilahtavan. Myös meidän nykyinen vuokraisäntämme varoitteli, että naapurissamme asuu erittäin tiedonjanoinen rouvashenkilö. Mahtaa muuten naapurinrouvaa kismittää, kun ei ymmärrä suomenkielisestä molotuksestamme tuon taivaallista.

Surullista kyllä, toisinaan ikävät juorut lähtevät liikkeelle lähipiiristä. Ihminen, jota pidit kaverinasi, onkin keksinyt, että olet sairastunut masennukseen ja parisuhteesi on onneton. Pian ikävä ja perätön arvailu muuttuu ihmisten korvissa faktaksi ja saat tämän tästä vastailla kysymyksiin siitä, kuinka terveyden- tai parisuhteesi laita on, kysyjät kun ovat kuulleet "vähän juttua siitä, ettei kaikki ole hyvin". Niin myös melkein joka suvusta löytyy juorukello, joka on tietävinään kaiken sukulaistensa asioista. Tietonsa hän on ehkä ennustanut kahvinporoista tai heinäsirkanhypyistä, mutta hän ei epäröi hetkeäkään jakaa informaatiotaan kaikkien halukkaiden ja haluttomien kanssa.

Miltä se sitten tuntuu, kun kuulee itsestään perättömiä väitteitä? Herkempi ihminen saattaisi kaikenlaisista väitteistä loukkaantua, mutta itseäni yleensä lähinnä naurattaa, että joku viitsii niin paljon nähdä vaivaa tarinoita keksiäkseen tai on unohtanut ottaa päivälääkkeensä. Toisinaan kuitenkin iskee pelko siitä, että joku voi ottaa kuulemansa jutut todesta. Varsinkin vanhemmat ihmiset voivat uskoa todeksi mitä hulluimpia tarinoita, kun eihän näistä nykyajan nuorista ikinä tiedä. Onneksi itsestäni kertovat juorut ovat olleet sen verran utopistisia ja sairaan mielen kehittelemiä, etten usko kenenkään niitä purematta nielevän. Nauruuni lähes tukehtuen, olen kuullut tarinoita siitä, kuinka kotonamme harrastetaan saatanallisia uhrimenoja, tehdään pornokuvauksia, kuulutaan uusnatsipuolueeseen, käytetään huumeita ja taistellaan vaikeaa alkoholismia vastaan. Niin ja onhan minulla vielä ne salasuhteetkin, vaikka aika kevyitä väitteitähän ne näihin muihin verrattuina ovat. Kuulopuheiden mukaan elämme siis varsin tapahtumarikasta elämää ison meren tällä puolen. Luotan kuitenkin siihen, että ihmiset osaavat käyttää tervettä järkeä juttuja kuunnellessaan. Juorukellon avatessa suunsa, siirtyy vastuu kuulijalle.

Koska omat juorutarinani lähentelevät jo mitä irvokkaimpia julkkisjuoruja, voisitte te, arvon lukijat, helpottaa oloani kertomalla itseänne koskevien juorujen parhaat palat! Feikkiluurangot ulos kaapista, hop hop!

Kommentit

Hattara (Ei varmistettu)

Parhaimmat juorut on tainnut korviini kulkeutua ihan työpaikalla. Mulla on ollut ihan varmasti kahden mutta luultavasti kolmen (kukaan ei ole ihan varma siitä kolmannesta, mutta epäilyjä kuulema on) työkaverini kanssa suhde.

Tarkkaa ajankohtaa ei tiedetty. Ehkä jopa päällekkäin, mutta kuitenkin tärkein tieto on se, että niitä on ollut ja siksi nämä söörit käyttäytyvät niin "lämpimästi" minua kohtaan. Kyllähän se niin on, että jos 2 kertaa vuodessa halaa miespuolista työkaveria ja heittää herjaa niin suhdehan se on.

Vettä myllyyn vaan, saa ihan parhaimmat hymyt itekki :)

Mulla on myös tapana pystyä olemaan kahdessa paikassa samaan aikaan. Usein aina siellä mistä on ne parhaimmat juorut lähteny liikkeelle tai siellä missä on tapahtunut eniten.

Vierailija (Ei varmistettu)

Muutama vuosi sitten vanhassa työpaikassani sain kuulla olevani raskaana ja odottavani kaksosia ja molemmilla kuulemma oli eri isä!

Huvittavinta tuossa juorussa oli se, että olin juuri onnistunut pudottamaan elopainostani liki kymmenen kiloa ja näkyvä muutos oli huomattava, joten suurta ihmetystä herättikin tuo "raskaus". Niinpä minä ja nämä "isäehdokkaat" saimme makeat naurut näillä tulevilla kaksosilla ;-), jotka muuten eivät vieläkään ole syntyneet...tuo oletettu raskaus on nyt kestänyt semmoiset kuutisen vuotta.

Mindeka
Ma-material Girl

Minä ja  ystäväni erosimme  pitkäaikaisista poikaystävistämme saman vuoden (tuhatyhdeksänsataayhdeksänkymmentäjotain) sisällä ja (aivan kuten muutkin parikymppiset sinkut) kävimme juhlimassa yhdessä ja muutenkin vietimme aikaa yhdessä, kävimme samaa lukiota etc.

Mehän siis kuulema olimme lesboja.

Huhujen liikkeellepistäjää tuskin tarvitsisi kovin kaukaa menneisyydestään etsiä. Buhahhhhaaaaa!

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Hattara: Ah, unohdinkin mainita, että usein työpaikoillakin on ne omat tiedonlähteensä, jotka tietävät tasan tarkasti mitä firman jokaiselle työntekijälle kuuluu, hah! Mutta pitäähän siellä kahvihuoneessa olla muutakin juteltavaa, kuin politiikka. Kokeilepas kertoa, että itse asiassa niitä hoitoja on ollut työpaikalla jo seitsemän. Katso moniko emäntä vetäisee kahvipullat väärään kurkkuun.

Vierailija: No tuosta saavutuksesta saisi jo melkein olla ylpeä! Kaksoset ja vielä eri isille!

Mindeka: Tuohan on selkeä lesbouden merkki, jos naisten kesken käydään baarissa/syömässä/kutomapiirissä.  Turhaapa sitä kieltämään!

Vierailija (Ei varmistettu)

Joo no musta liikkuvat jutut ei oo noin vakavaa sarjaa :D Mutta kyllähän mullakin noita miehiä kuulemma riittää, koko lähipiirin (perhe ja ystävät) mielestä. Harmi vaan kun en oo itse huomannut seurustelevani yhtään kenenkään kanssa.. Ja sitten ne puolitutut jotka tekevät päättelyitä seurustelemattomuudestani (tietämättä sitoutumiskammopaniikkiani) leimaavat minut tottavie lesboksi. :D

No puhukoot! En jaksa enää välittää.

Mä muutin useampi vuos takaperin tuttavapariskunnan kanssa saman katon alle, he olivat just ostaneet pienen hevostilan ja mulla ei ollut yo-kirjoitusten jälkeen muita suunnitelmia, joten bunkkasin heillä vähän au pair -tyyppisesti melkein 2 vuotta. 

Tämä aiheutti siinä pienessä maalaiskunnassa aikamoista kuhinaa... :D Jokainen voi päässään kehitellä millasia juttuja tuosta sai aikaiseksi, kaksi nuorta naista ja yksi mies saman katon alla...

Parhaiten jäi kuitenkin mieleen, kun jouduin vastaamaan tiedusteluun miten ratsastaminen onnistuu ilman rintaliivejä - mä kun kuulemma ratsastin hevoset yläosattomissa xD

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Vierailija2: No mut hei, sinussa on sitten ainakin potentiaalia, kuulopuheiden perusteella ;)

Titiu: Voi jessus toi ratsastushomma! Huutonauru! Siellä on joku peräkammarinpoika ollut kiikareiden kanssa tarkkana...

Beautiful1

Ennen kuin aloin seurustelemaan nykyisen poikaystäväni kanssa, olin sinkkuna noin kuutisen vuotta. Tähän kuuteen vuoteen kuului kosteita iltoja tyttökavereiden kanssa ja välillä oli sekaporukat liikenteessä..

No minulla ja ystävälläni on molemmilla vähän sellainen rocklook ja meitä luullaan baarissa joko siskoksiksi tai pariskunnaksi.. Sama toisen ystävän kanssa, tosin meitä luullaan aina pariskunnaksi :D Yritä siinä sitten selittää, että poikaystävä on tuolla pokena.. xD Olemmekin alkaneet heittää tästä kavereiden kesken vitsiä, että olemme "naimisissa"..minä olen luonnollisesti se mies, koska näytän kaikkien mielestä lesbolta :D Jostain syystä kaikki eivät tälle vitsille edes naura.. vaan katsovat suu auki kun jatkan lausetta, että nykyiselle poikaystävälleni asia on ihan ok, että olen jo naimisissa. Pitäähän jokaisella itseään kunnioittavalla naisella olla sekä vaimo että poikaystävä.

Nyt ikää on 27 v., mutta jo yläasteella oli samanlaisia juttuja liikenteessä.. ja kaikki vaan sen takia "että mulla vaan on sellanen naama" xD Olen onneksi oppinut elämään tämän naaman kanssa ja saanut monet hyvät naurut :D

Henriikka Kaksi (Ei varmistettu)

"Toisinaan kuitenkin iskee pelko siitä, että joku voi ottaa kuulemansa jutut todesta."

Tää on niin totta.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Beautiful1: Kokeiles joskus vastata, kun joku kyselee tyttöystävistä, että itse asiassa et ole sillä tavalla kiinnostunut ihmisistä ollenkaan. En ole muuten itse koittanut vielä tuota, pitäisi ehkä testata.

Henriikka Kaksi: Niissä vanhemmissa ihmisissä on vielä sekin riski, että jos sattuvat uskomaan juorun todeksi, on heidän päätään todella vaikeaa enää kääntää oikeaan suuntaan. Liekö se on se pula-aika, kun on tehnyt niin hemmetin jääräpäiseksi.

Veranta

Minulla ja miehelläni on ollut paha aviokriisi, miehen työpaikan juorujen mukaan.  Joku oli jopa KUULLUT minun huutavan että häivyn, pakatessani lapsia ja tavaroita autoon! Ihan kiva, asutaan melkoisessa ryteikössä eli missäköhän metsänsiimeksessä tämä joku on mahtanut tuolloin piilotella (ja miksi). Miehen läheinen työkaveri oli sitten ottanut asian varovaisesti puheeksi kun oli juorua kuullut monesta suunnasta ja näin mieskin lopulta kuuli "kriisistämme" . Ja kaikki tämä ilmeisesti siksi kun mies oli unohtanut sormuksensa treenikassin pohjalle...

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Veranta: Voi hyvää päivää! Teillä on yhdistetty työpaikka-/ryteikkökyttääjä! Aika jäätävää.

Vierailija (Ei varmistettu)

Huoh, minä/me taidetaan olla niin perin juurin ikävystyttäviä ihmisiä ettei kukaan edes pysty juoruja saamaan meistä aikaan :). Tai sitten ei ole omiin korviin kantautunut mitään, mut ei me missään "kylillä" edes paljon liikuta, joten...olen harhaisessa luulossa...

tylsä tyyppi

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Ryhdyin tässä muistelemaan noita nuoruuden juoruja ja muutamat naurun hörähdykset sieltäkin irtosi. Jossain vaiheessa yläasteen aikana kuulin, että oli spekuloitu minun mahdollisesta romani-taustasta. Kukaan ei uskaltanut kysyä asiasta suoraan. No, ei virtaa romaniveri näissä suonissa. Kun sitten muutin lapsuusmaisemistani Pohjois-Pohjanmaalta etelään, tuli vastaani huhu, jonka mukaan tulen kymmenhenkisestä lestadiolaisperheestä. Jouduin tuottamaan pettymyksen jälleen kerran kertomalla, etten ole lestadiolainen eikä minulla ole kuin yksi sisarus.

JonnaPieni
Ihme ja kumma

Oi että. Näitähän piisaa oikein urakalla, kun on asunut suurimman osan elämästään kylässä, jossa on noin 4500 asukasta. Joskus muinoin oli enemmän, mutta kuitenkin.

Olen tuon oman körilääni kanssa pitänyt yhtä melkein puolet elämästäni ja siinä ajassa olen kuullut omista touhuistani het vaikka mitä. Omat henkilökohtaiset lempparini ovat niitä, kun olen lähtenyt varmojen lähteiden mukaan baarista vieraan miehen matkaan - ja niin, väitettynä ajankohtana olen ollut hyvin sikeässä unessa kenenkäs muunkaan kuin oman mieheni vieressä. Olen myös ollut tuhoamassa perheitä (jostain syystä olen varattujen, melko varakkaiden miesten magneetti - kuulemma) toisena naisena ja mitäs kaikkea muuta jännää olenkaan saanut muiden puheissa aikaseks... Parit sukupuolitaudit ainakin.

Näille kylähulluille kyylille ei paljoa tarvitse tapahtua, kun alkaa tapahtua - mielessään kehittelevät herkullisia Kauniit ja rohkeat-tasoisia juonikuvioita, joista olis taatusti em.sarjan käsikirjoittajatkin kateellisia.

"Mitä teit viikonloppuna? - Emmä tiedä, kysy kyliltä."

Siihenhän sitä on tullut viitattua useamman kerran. Hyvät naurut noista jutuista usein irtoaa, vaikka usein ensimmäinen reaktio on WTF.

Vierailija (Ei varmistettu)

muistan ysiluokalta huhun, jonka mukaan olin silloisen parhaan kaverini kansa lesboja, koska kummallakaan ei ollut koskaan ollut poikaystäviä ja kuljimme joka paikassa yhdessä. muut teinit sitten soittelivat asiasta pariin otteeseen kikakika-puheluja myöhään iltaisin. mielenkiintoista kyllä tuo paras kaverini oli peräisin vanhoillislestadiolaisesta perheestä, mutta polttavathan ne nuoret toisaalta röökiäki...

Kommentoi