Omalla nimellä, omilla kasvoilla

Moni aloitteleva bloggaaja varmasti miettii, haluaako tulla tunnistetuksi. Kirjoittaako omalla nimellä vai nimimerkillä, näyttääkö kasvonsa vai ei? Itselleni valinta oli aloittaessani melko selvä. Omalla nimellä, omilla kasvoilla ja selkä suorana seisten omien tekstien takana.

Minä. Ihan itse.
 

Miksi sitten näin?
Olen lopen kyllästynyt siihen, että ihmisellä tulisi olla monta minää. Pitäisi olla omat persoonansa niin töissä, kotona, puolisona, lomalla, harrastuksissa, autonratissa ja vielä blogissakin. Ei kiitos. Olen karsinut elämästäni kaikki tietoiset sivupersoonat pois enkä tee poikkeusta blogissanikaan. Tämän takia voisinkin kuvitella, että lukijoille välittyy melko totuudenmukainen kuva itsestäni mitä pidempään blogini elää.

Toisekseen omalla nimellä kirjoittaminen pitää kielen sopivasti kurissa. En siis kirjoittaisi mitään, mitä en voisi sanoa kasvotustenkin. Toisinaan on tapetilla ollut niitä vaikeita ja hyvin henkilökohtaisiakin asioita, kuten vaikkapa väkivalta ja silikonirinnat ja mielestäni kumpikin aiheista on ollut sellainen, että ne ovat vaatineet taakseen kasvot, ihan oikean ihmisen. Uskonkin, että antamalla kasvonsa tekstinsä tueksi, voi saada lukijaansa syvemmän yhteyden.

Mutta nythän kaikki löytää tänne! Mitä jos ne lukee tätä töissäkin?
Ilmeisesti aika monikin työkavereista käy blogiani lukemassa, mukaan lukien esimieheni. Nyt kun en pääse vaihtamaan informaatiota toimiston kahvihuoneeseen, on hyvä, että kuulumisiani ja ajatuksiani voi seurailla täältä (että terkkuja vaan töihin, kiva kun käytte lukemassa). Niin myös osa ystävistä ja sukulaisista, perheenjäsenet ja jopa aviomies, käyvät silloin tällöin kurkkaamassa onko blogini päivittynyt.

Samalla tavalla kaikki muutkin tiedonnälkäiset löytävät tänne nimeäni googlettamalla ja hyvä niin. Eipähän voi kukaan tulla sanomaan, että on kaivanut netin syövereistä salaisia kirjoituksiani ja tulee nyt käyttämään niitä minua vastaan kaikin mahdollisin keinoin.

Eli ne ikävätkin ihmiset löytävät nyt sinut ja voivat seurata tekemisiäsi?
Tällainen asiahan häiritsee bloggaajaa juuri niin paljon, kuin sen antaa häiritä. Eli ei juurikaan. Miksi antaisin merkityksettömien ihmisten vaikuttaa tekemisiini? Mutta tiedän kyllä, että ne pahansuovat ihmisetkin täällä vierailevat (terveisiä mm. sinne Salon suuntaan). Asiahan on kuitenkin niin, että jos ainoa syy halveksimansa ihmisen blogi-kirjoitusten päivittäiselle lukemiselle on se, että on jotain kauhisteltavaa kahvipöydässä, on lukijassa jotain vialla, ei kirjoittajassa. Miksi ihmiset ylipäätään lukevat jotain sellaista, joka saa V-käyrän nousuun, ja vielä tietoisesti? Yhtä järkevää, kuin työntää tikkuja varpaankynnen alle ja potkia seinään.

Entäs ne ilkeät kommentit, nehän ovat nyt henkilökohtaisia?
Negatiivisia kommentteja ei vielä ole tullut kovin montaa ja ne vähätkin mitä on tullut, on mennyt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ehkä minua harmittaisi enemmän, jos joku vastaantulija kadulla sanoisi jotain ilkeää, mutta nimettömän ihmisen kommentteja internetissä ei vaan voi ottaa kovin henkilökohtaisesti, tai edes vakavasti. Tietysti sitä aina toivoisi, että ne negatiivisia kommentteja kirjoittelevat henkilöt käyttäisivät aikaansa johonkin järkevämpään, mutta jokainen käyttäkööt näppäimistöään parhaalla katsomallaan tavalla.

Mistä sitten et täällä blogissa kirjoittaisi?
En kirjoittele blogissani muista ihmisistä, ainakaan nimillä, ellei siihen ole jotain todella hyvää syytä. Olen kai sen verran itsekäs, että haluan tahrata vain oman maineeni. Mieheni tosin on joskus kuvissa vilahtanut, mutta muuten olen antanut hänen olla rauhassa. Itseäni olen välillä turhankin huono sensuroimaan ja monesti niille kaikkein henkilökohtaisimmillekin aiheille avautuu se oma hetkensa ja paikkansa.

Tähän mennessä ei vielä kukaan ole tullut sanomaan, että olisit voinut tuon jättää kirjoittamatta. Ja toisaalta, ainoastaan äitini, isäni ja mieheni mielipiteillä on niin paljon painoarvoa, että heillä olisi oikeus edes puuttua blogini sisältöön.

Entä jos joku tunnistaa kadulla?
Täällä pallon toisella puolella asuessa ei taida olla pelkoa, että joku tunnistaisi. Niitä lukijoita, joita en jo entuudestaan tunne, kun ei täällä kovin montaa ole. Tietysti Suomi-visiiteillä joku teoriassa saattaisi huomatakin, että tuo on nyt se, mutta miksi se minua haittaisi? Rohkeasti vaan nykäisemään hihasta jos niin käy!

 

 

Mitä mieltä te lukijat olette, onko merkitystä, että bloggaaja esiintyy omilla kasvoillaan ja on tunnistettavissa? Vai meneekö viesti yhtä hyvin perille ilman nimiä ja kasvojakin?