Onnenpäivä reissussa
Merituuli puhaltaa avoimista liukuovista sisään ja unohdun katselemaan jossain merellä kieppuvaa yksinäistä venettä. Puusta aivan liian lähelle autoa putoavan kookospähkinän kopsahdus katkaisee tauottoman tuulensuhinan palmunlehvissä. Ilma on kostea, matkalaukun sisältö on kostea, tukka on kostea ja iho kimmeltää auringonvalossa. Nyt ei todellakaan olla Kaliforniassa.
Onnenpäivä on ollut viime päivinä hiljainen blogirintamalla, mutta sitäkin aktiivisempi Instagramissa kuvien postailussa. Syy rajalliseen media-aktiivisuuteen on pieni kaveriporukan irtiotto arjesta Floridan eteläkärjen tuntumassa, Islamoradan saarella. Ensimmäiset päivät ovat olleet melko tapahtumarikkaita, mutta mahdollisuus internetin käyttöön on ollut hyvin rajallista. Ja lopulta, kun olisi ollut sekä internet että aikaa muutaman rivin kirjoittamiselle, on pää lyönyt onnellisesti tyhjää, aivan kuin merituuli olisi puhaltanut loputkin järjenrippeet ulos päästäni. Tuossa aamulenkillä ajatuksia kerätessäni päätin kuitenkin ryhdistäytyä ja kertoa hieman reissun taustoja.
Reissun juuret ulottuvat oikeastaan aina viime vuoteen saakka, jolloin myimme yhden moottoripyöristämme. Ostajaksi ilmoittautui suunnilleen ikäiseni, paikallinen pariskunta, joiden kanssa vaihdettiin kauppakirjojen lisäksi lopulta myös puhelinnumeroita. Ystävystyimme nopeasti, vaikka emme lopulta kaikkien kiireiden vuoksi ehtineet tavata montaakaan kertaa. Kun he kertoivat lähtevänsä joulukuussa kesäasunnolleen Floridaan ja sanoivat meidän olevan tervetulleita vierailulle, olimme oitis varaamassa lentoja maan toiselle laidalle. Joten täällä sitä nyt ollaan, lomailemassa pienellä saarella Miamin ja Key Westin puolessavälissä, saman katon alla puolituntemattomien ihmisten kanssa. Viikonlopun aikana sekalaiseen seurueeseemme liittyi vielä viideskin meille ennalta tuntematon reissaaja ja voi pojat, että meillä on ollut hauskaa!
Olen aina ystävystynyt helposti ja voinut sanoa melkein ensisilmäyksellä kuka leijailee kanssani samoissa sfääreissä. Ja tuon perstuntuman siivittämänä olen sitten päätynyt milloin mihinkin puolituntemattomien ihmisten kanssa eikä kertaakaan ole tarvinut pettyä. Voisihan sitä tehdä matkoja ihan kahdestaankin miehen kanssa ja kivaahan sekin on, mutta lopulta ne matkat ovat kuitenkin pääpiirteittäin aina sitä samaa, tehdään niitä asioita, jotka ovat itselle mieleisiä. Mutta kun ollaan reissussa suuremmalla porukalla, sitä tulee tehtyä ihan erilaisia juttuja kuin yleensä, harrastettua itselle vieraita lajeja ja käytyä paikoissa, joihin ei välttämättä muuten tulisi mentyä. Jos olisimme olleet matkalla kahdestaan, emme varmaankaan olisi keksineet lähteä iltamyöhään Miamin sivukujille katsomaan graffitimaalausta, varsinkaan kun taksikuskikin nauroi ja puisteli päätään, ettei kukaan haluaisi mennä niille kulmille tähän aikaan illasta. Mutta niin vain menimme ja poimimme illan ajaksi mukaamme kuudennen, maalintahriman jäsenen seurueeseemme.
Jotain tavallisesta poikkeavaa olemme mekin tuoneet jenkkiystäviemme lomamatkaan. Olemme tähän mennessä leiponeet perisuomalaisia korvapuusteja aamupalaksi, olen kertonut kaiken tietämäni ruisleivän leipomisesta, rantatalossamme raikaa iloisesti Amorphis ja jo muutaman päivän jälkeen seurueemme jenkkiosasto osaa ulkoa lähes kaikki oleellisimmat v:llä ja p:llä alkavat suomalaiset voimasanat.
Nyt hyvää alkanutta viikkoa kaikille, minä siirryn seurueeni pariin suunnittelemaan tulevia kalastus- ja snorklausretkiä ja pohtimaan, kuinka saada rikki se pihalle pudonnut kookospähkinä.
Tällä hetkellä paras tapa pysyä mukana reissussa, on seurata Onnenpäivää Facebookissa tai Instagramissa!
Kommentit
Ite oon saanu kookospähkinän helposti auki silleen, että niihin kolmeen "silmään" tekee ruuvarilla+vasaralla reiät,ni se raksahtaa rikki :)
Yksi niistä kolmesta reiästä on pehmeä, kaksi ei. Siihen napautus veitsellä, niin saa reiän tehtyä!
Niin paljon kun mä mun ukosta tykkäänkin, sen kanssa kahdestaan reissaaminen on aika tylsää. Itsekkin tykkäisin matkustella isommassa porukassa, sitä ukkelin naamaa kun näkee joka päivä muutenkin :). Sitä niin helposti urautuu lomallakin siihen tuttuun arkeen...
Voi apua sää oot kyllä upia! Harrastan itsekin intohimoista salillakäyntiä, reilu 10 vuotta on tullut enemmän tai vähemmän aktiivisesti käytyä. Kiinnostaisi kovasti tietää enemmän sun treenaamisesta: minkälaisilla toistoilla ja sarjoilla ja jaoilla teet? Mitä liikkeitä? Kainovieno pyyntö olisi, jos voisit tehdä aiheesta oman postauksen, niin minä ja varmasti monet muutkin salilla ähkyjät saisimme arvokkaita vinkkejä aiheeseen :) mutta hieno blogi ja hieno sinä, jatka samaan malliin!
Heippa!
Noista sarjapituuksista/liikkeistä/painoista en oikein katso mielekkääksi kirjoitella kovin yksityiskohtaisesti... en edes itse jaksa niitä lukea muiden blogeista, saati että jaksaisin niitä kirjoittaa omaani :D Ja toisekseen, teen joka viikko eri juttuja, eri pituisilla sarjoilla, eri painoilla jne enkä kotiin tultuani enää edes muista kovin tarkasti mitä tein. Ainoa mikä pysyy pidemmän aikaa samana, on jako. Ja jako käy aika hyvin ilmi noista marraskuun treenisuunnitelma -jutuista :) Mutta pieniä treenijuttuja kirjoittelen kyllä aina välillä, lähinnä silloin kun koen, että on jotain oikeasti mielekästä sanottavaa. Noita toisto-sarja-paino-listaus-blogeja on niin paljon, ettei minun kai enää tarvitse sellaista tehdä :D
Kommentoi