Hyvästit kesänrippeille
Nyt kun sisätiloissa on jouluvalmistelut jo täydessä vauhdissa, oli aika laittaa kesä pakettiin myös takapihan kesähuoneessa, eli amerikkalaisittain gazebossa. Takapihan talviteloille laittoa vauhditti myös tieto päällemme saapuvista myrskytuulista ja rankkasateista, joiden iskiessä ei kesähuoneen verhoista ja taivasalle jääneistä ruukkukukista jäisi paljon jäljelle.
Tuuli yltyy.
Todellisuudessa emme juuri ole takapihalla aikaamme viettäneet enää syyskuun jälkeen. Vaikka vielä tälläkin viikolla aurinko lämmitti yli kolmenkymmenen asteen edestä muutamana päivänä, olen mentaalisesti viettänyt syksyä ja talven ensipäiviä jo hyvän tovin.
Pihan siistiminen jääkööt tauolle talvikuukausiksi.
Ehkä sitä näin suomalaisena on niin tottunut vuodenaikoihin, että pitkän kuuman kesän ja kuivuuden jälkeen sitä alkaa jo vähän etukäteenkin fiilistellä syksyä, odottaa vesisateita, viileitä aamuja ja sitä, että voi heittää hyvästit takapihan kesäkunnossapidolle ja ruukkukukkien nyppimiselle.
Pihavehkeet talviteloilla.
Tätä kirjoittaessani ulkona alkoi ripotella vettä, kolmannen kerran sitten huhtikuun. Yltynyt tuuli riuhtoo avocadopuun oksia ja kasvuaan hidastaneita sitruunanalkuja. Kesähuoneen verhot pyörivät jo pesukoneessa, ruukkukukat ovat katoksen alla turvassa ja gazebon kiinnityspultit on kiristelty myrskytuulten varalta.
Turvassa sateelta.
Nyt pitäisi vielä tilkitä yläkerran vuotava ikkunanpoka sekä tiivistää välipihan ja autotallin ovenalukset, joista vielä viime talvena virtasi sadevesi sujuvasti sisälle taloon. Sitten tässä alkaakin olla kaikki valmiina Kalifornian talvimyrskyihin.
Vuoden viimeinen tomaatti.
Kesä on nyt lopullisesti ohi. Nähdään taas toukokuussa!
