Kun tulen Suomeen

Se alkaa matkakuume vähitellen nostamaan päätään täällä Kaliforniassa. Tasan kahden viikon päässä nimittäin häämöttää vuoden eksoottisin kaukomatka, viiden viikon työ- ja huvireissu Suomeen. Sen lisäksi, että olen jo ryhtynyt miettimään minkälaisella asustekokoonpanolla aion kohdata Suomen vaihtelevat sääolot, olen leikitellyt yhdellä jos toisellakin ajatuksella siitä, mitä kaikkea aion viiden viikon aikana saada aikaiseksi.

kuusisto.jpg

 

Kun tulen Suomeen, minä aion ainakin:

Syödä vadelmia suoraan pensaasta
Tai mitä tahansa marjoja, kunhan ehdin ennen räkättirastaita.

Käydä kasvo- ja vartalohoidossa
Koska ne ovat Suomessa niin paljon halvempia kuin täällä, voitteko uskoa! Suosituksia hyvistä paikoista Turun lähistöltä ja Helsingistä otetaan vastaan (ja miksei Nivalastakin, jos siellä oikeasti sellaisia on…).

Jutella tuntemattomille junassa ja bussissa
Ihan vaan koska on mukavaa saada kylähullun maine.

lande.jpg

Syödä kahvilassa korvapuusteja
Missä on kaikkein suurimmat ja parhaimmat korvapuustit? Haluan sinne!

Käydä ainakin kerran kotiseutumuseossa
Ne olivat lapsena niin kuivia paikkoja, että täytyy kokeilla josko olisin aikuistunut sen verran, että tajuaisin kuinka merkittävä asia ruosteinen viikate on maailmankaikkeuden kannalta.

Hullaantua uutuusjäätelöistä
Amerikkalaiset nyt vaan eivät osaa tehdä jäätelötuutteja. Siksi aion tehdä yhden jos toisenkin elämysmatkan kaupan pakastealtaiden äärelle. Olisiko jollain hyviä tuuttisuosituksia?

Hankkia oikeat villasukat
Olen testikäyttänyt (äidin kutomien lisäksi, jotka luonollisesti ovat parhaat) virolaisia, kanadalaisia ja haapavetisiä villasukkia. Arvaatteko mitkä olivat ainoat, jotka kestivät pidempään kuin kaksi kuukautta? Tietysti haapavetiset (ja ne äidin tekemät, jotka ovat kestäneet pian kymmenen vuotta)! Voisinpa siis hankkia toisetkin, nyt kun kulmille eksyn.

Mennä aamuyöllä pellon laitaan katsomaan kurkia
Tätä harrastin paljon lapsena. Ja nyt voisin tehdä saman. Tiedättekö sen fiiliksen, kun pellon yllä leijuu usva ja sen seasta hahmottuu parvi kurkia ? Se on pakko kokea taas.

Syödä kalakukkoa
Jos onni suo, johdattaa tie minut kalakukkojen synnyinsijoille, Kuopioon (tai sen lähimaastoon). Jännittää vaan se kielimuuri savolaisten ja meikäläisen välissä.

Käydä Jaskan grillillä
Gourmet-ravintola Helsingin ytimessä, jonne on pakko päästä. Oma suosikkini varsin kattavasta menusta on Toisenlainen, jossa on aurajuustoa ja valkosipulia niin paljon, että haisen taatusti vielä kotiin palattuanikin.

Juoda lonkeroa terassilla
Kaksi oleellista asiaa, jotka puuttuvat meiltä OC:sta: terassit ja lonkero. Tarvitseeko perustella lisää?

sauna.jpg

Saunoa niin paljon kuin ehdin
Ja mielellään niin monessa eri saunassa kuin mahdollista. Onko sinulla maailman paras sauna? Jos on, saatan kutsua itseni juuri sinun luoksesi saunomaan.

Juosta tasamaastossa
Kun juoksee 11 kuukautta vuodesta mäkiä ylös ja alas, on ihan kiva päästä juoksemaan Pohjanmaan lakeuksille.

Kauhistella Stockmannin kosmetiikkaosastolla kalliita hintoja
Viime reissulla tein itseni onnelliseksi bongaamalla Stockalta 70 euron kasvorasvan, josta olin itse maksanut outletissa 15 taalaa. Pieniä ovat köyhän ilot.

Itkeä verta tankatessani
Tarvitseeko edes sanoa mitään bensanhinnoista?

helsinki.jpg

Käydä työpaikalla
Iso jee! Pääsen ihan oikeaan toimistoon viikoksi töihin! Ja minulla on työkavereita! Ja palavereita! Ja lounastunti! Jee!

Juoda iltapäiväkahvit
En ikinä juo kotona kahvia muuten kuin aamuisin, mutta Suomessa kahvia juodaan tämän tästä, pullan kera. Parhautta!

Hipelöidä muumimuki-kokoelmaani
Voi muumini mun, miksi muuttaessa jätinkään 50 mukin (saattaa niitä olla kyllä enemmänkin…) kokoelmani Suomeen! Onhan normaalia ikävöidä posliinimukeja?

Tuhlata vuoden liikuntasetelit
…viidessä viikossa. Ei lienee tuota vaikeuksia.

 

Noin. Eiköhän näillä toimenpiteillä päästä ainakin alkuun. Jee ja kääk, enää kaksi viikkoa!

lande2.jpg

Kuvituksena räpsyjä viime vuoden matkalta.

Hyvinvointi Mieli Matkat Ajattelin tänään

Voi Matti, sinä lapsuuteni idoli

Eletään 80-luvun puoliväliä. Istun mummolan sohvatuolissa ja puristan käsinojia sen minkä hennoilta nelivuotiaan raajoiltani kykenen. Televisioruudun oikeassa yläkulmassa, mäkihyppytornin huipulla, on pieni piste valmiina hyppyyn. Ja se piste on minun idolini, Matti. Matilla on kypärä ja ihonmyötäinen haalariasu, aivan kuten kaikilla muillakin supersankareilla. Ja sitä Matti todella on, sankari ja mummokin sanoo niin. On siellä hyppäämässä muitakin, niin kuin se Puikkonen, mutta sillä on niin hassu sukunimi, etten minä siitä niin piittaa. Mutta Matti, voi Matti.

Matti on melkein yhtä ihana kuin se Dingon laulaja, jonka nimeä en oikein osaa lausua. Hänestäkin tykkään, mutta äidin mielestä nahkatakkisesta tytöstä kertovat laulut eivät sovi pikkutytöille. Mutta Matti, Matti on lapselle hyvä esikuva ja ihailun kohde. Matti hyppää, Matti liitää ja Matti voittaa melkein aina, kirkkaasti.

matti.jpg

Sitten alkoi ala-aste eivätkä mummolan sohvalla seuratut urheilutähdet enää pärjänneet c-kasetilta toiselle kopioituville laulajille. Mäkihyppääjien ja rallikuskien kuvat revittiin seiniltä ja tilalle ilmestyi sliipattuja poikabändejä ja naislaulajia oudoissa rintaliiveissä. Ja niin vaihtuivat Matinkin kirkkaat mitalit toisenlaisiin kirkkaisiin.

Matti ei kuulunut elämääni enää 80-luvun jälkeen muuten kuin vahinkotaltiointina c-kasetille joskus 90-luvun alkupuolella kappaleellaan Yllätysten yö. Satunnaiset lehtiotsikot kertoivat milloin Matin avioituneen, eronneen, juoneen, laulaneen, juoneen lisää, tapelleen, avioituneen, eronneen, joutuneen putkaan ja mitä helvettiä, esiintyneen stripparina. Siitä kalsareissaan tanssivasta, kaikesta alkoholista pöhöttyneestä takavuosien urheilutähdestä oli sankaruus yhtä kaukana, kuin mäkihyppytornin korkein huippu on sillan alta. Voi Matti.

Se sama Matti täyttää tänään 50 vuotta ja esiintyy kai parhaillaan Jyväskyläläisessä ravintolassa, toivottavasti edukseen. Viisikymmentä vuotta on aika kova ikä alkoholistille, etenkin jos on tullut pienessä sievässä mäkihyppytornista alas tuhansia ja taas tuhansia kertoja. Mutta sen Matti osasi, laskeutua jaloilleen sukset jalassa. Ehkä nyt, elämän kääntyessä ehtoopuolelle, Matti oppii laskeutumaan muuten kuin otsa edellä myös ilman suksia. Jos sen Matti teet, lupaan ripustaa fanikuvasi seinälle uudelleen.

Hyvää syntymäpäivää Matti, sinä lapsuuteni idoli.

 

 

Puheenaiheet Uutiset ja yhteiskunta