Viime viikolla ovemme taakse oli päivän aikana ilmestynyt paketti. Tässä ei sinänsä ollut mitään ihmeellistä, sillä olimme tilanneet nettikaupasta varaosia autovanhukseemme ja lähetyksiä saapui ovelle tämän tästä. Tämän kertainen paketti sai kuitenkin pienen väristyksen kulkemaan selkäpiissäni paketin päällä olleen ylimääräisen tilastotiedon vuoksi. Yllätys, että paketti tuli Teksasista.

Terveisiä Teksasista.
 

Sen lisäksi, että Teksasissa on heidän omien sanojensa mukaan kaikki suurempaa, on heillä varmasti myös maan kärkkäimmät ja ahdasmielisimmät mielipiteet. Erityisen tulikivenkatkuiseksi voi keskustelu käydä puhuttaessa politiikasta, uskonnosta, maahanmuuttajista, seksuaalisesta suuntautumisesta tai… no, melkein mistä vain, mikäli satut olemaan eri mieltä. Ei siis lienee yllätys, että tavaran myyjä katsoi asiakseen ojentaa nimensä perusteella selvästi ulkomaista tuotantoa olevaa asiakastaan. Niin, eihän sitä tiedä minkälaisiin tonttu-ukkoihin ne siellä Pohjolassa uskoo!

Paketista löytyi sitä mitä pitikin, mutta sen lisäksi myös nippu tulosteita, joissa ylistettiin amerikkalaisuutta, käännytettiin oikeaan uskoon ja vastustettiin aborttia sekä homoliittoja. Ja jotta viesti varmasti menisi perille myös hitaalle suomalaiselle, oli paketissa olleen kaasarin kylkeen liimattu varmuuden vuoksi uskonnollinen iskulause.

Ai. Minä kun luulin, että tarvittaisiin vain kaasari.

Ei sillä, etteikö teksasilais-juntti saisi olla asioista mitä mieltä tahansa, mutta ellen erityisesti tilaa kaasaria uskonnollisella tarrasarjalla tai klikkaa ostoskoriini paperiroskaa takan sytykkeeksi, voisi herra varaosakauppias pitää mielipiteensä ihan omana tietonaan. Jos olen aiheesta kiinnostunut, osaan kyllä etsiä tietoa itsekin.

Hetken aikaa tunsin suurta kiusausta lähettää paperinivaska takaisin sinne mistä se oli tullutkin. Mutta ennen kuin ehdin ryhtyä tuumasta toimeen, sainkin paremman ajatuksen. Voisin lähettää hänelle vastineeksi informaatiopaketin suomalaisista uskomuksista ja rituaaleista, olkoonkin, että lainaisin tarinoita satoja vuosia sitten kadonneista muinaisuskoista, Kalevalasta ja synkän mieleni sopukoista. Tuskinpa teksasilainen tajuaisi asian todenmukaisuutta tarkistaa.

Kehittäisin hänelle tarinan Väinämöisestä, Joukahaisesta ja Ilmarisesta, joiden uskottiin olevan veljeksiä, mutta jotka nykytietojen valossa saattavatkin elää moniavioisessa homosuhteessa, joka on suomalaisten keskuudessa varsin tavallista. Valaisisin häntä myös siitä, että vaikka amerikkalaiset saattoivat ensimmäisinä käydä kuussa, on meidän Ilmarinen se, joka takoi taivaankannen, jonka laidalla tuokin juustopallero keikkuu. Kertoisin kauniin sanakääntein rituaalisesta oluen juonnista, jonka päätteeksi ihmiset vaipuvat syvään transsiin ja kuinka seuraavana aamuna synninpäästö tapahtuu yläteitse. Aborteista ei meillä tarvitse huolehtia, sillä paremman sadon toivossa ei-toivotut lapset lauletaan suohon Ukko Ylijumalan toiveiden mukaisesti aina kevätkylvöjen aikaan. Ja niin ovat kauniita henkiolentojen palvontamenot, joissa savusaunan lauteilla ilkosen alasti soitellaan hauen leuoista rakennetuilla kanteleilla Porilaisten marssia saunatonttujen tanssiessa kiukaan ympärillä. Eikä sovi unohtaa vedenhaltija Ahtia, jonka nimeä kantavaa sillisäilykettä pakkosyötetään kaikille epäuskoisille ihmispoloille. Teksasilaisen on myös hyvä tietää suomalaisessa kalenterissa olevasta, sammakon kurnutukseen perustuvasta ennustuksesta, jonka mukaan vuonna 2054 galaksit räjähtää ja Keinonen laskeutuu rankaisemaan kaikkia.

Siinä varmaan tuli ne tärkeimmät? Kyllä tuolla pitäisi yksi teksasilainen käännyttään ihan uuteen uskoon.