Mitä oikeasti haluaisit tehdä?

Milloin olet viimeksi pysähtynyt miettimään, että mitä ihan oikeasti haluaisit tehdä? Jos lasketaan pois velvollisuuksiin kuluva aika ja käsitellään jäljelle jäävää vapaa-aikaa, niin tuleeko se oikeasti käytettyä siihen, mitä todella haluaa tehdä?

whatdoireallywant.jpg

Tässä aamukahvia juodessani pohdin, että aina välillä sitä jumittuu tekemään asioita vain, koska on tottunut tekemään niin. Silloin liu’utaan helposti kauas niistä ajoista, jolloin kyse oli vielä silkasta halusta. Kuvioihin astuu mukaan ruma kaveri nimeltään rutiini.

Toinen todellisten mielihalujen vihollinen on järki. Sitä haluaisi ehkä käyttää lomapäivän lukemiseen, mutta tuleekin kääntäneeksi perunamaan ja kitkeneeksi rikkaruohoja, sillä onhan se nyt paljon hyödyllisempää. Tai sitten haluaisi vain tehdä kevyen lenkin luonnon helmassa, mutta päätyykin vetämään intervalleja verenmaku suussa, koska se on niin paljon tehokkaampaa. Ja niin järki jyrää alleen sen, mitä oikeasti olisi halunnut tehdä.

En nyt tarkoita, että elämässä tulisi mennä aina sieltä, missä aita on matalin. Mutta ei myöskään tarvitse aina kivuta siitä korkeimmasta kohdasta tai kulkea tylsästi portista. Haastankin kaikki pohtimaan vapaa-aikansa käyttöä, heittämään hetkeksi rutiinit ja järjen sivuun ja tekemään juuri sitä, mitä sillä hetkellä sattuu huvittamaan.

*****

Kunhan dieetti ja kisa ovat ohitse ja kroppa palautettu pikkuhiljaa tavalliseen elämänrytmiin, aion tarkastella tekemisiäni ja todellisia halujani uusin silmin. Minä kyllä nautin salitreenaamisesta, ihan aidosti, mutta ihan näin rutiininomaista ja aikaavievää en sen tahtoisi kisan jälkeen olevan. Minulla kun olisi mielessäni niin monta muutakin asiaa, joita haluaisin tehdä, mutta en ole aikoihin ehtinyt.

Näillä ajatuksilla en nyt vielä uskalla leikitellä liikaa, jotta motivaationi pysyisi korkealla myös nämä viimeiset päivät. Yksi asia on kuitenkin varma. Lähitulevaisuudessa aion juosta kuumalla hiekalla, sukeltaa katsomaan elämää koralliriutalla ja sekoittaa aamudrinkkiini proteiinijauhon sijaan lorauksen rommia.

jumpalle.jpgTänään suunnataan kuitenkin vielä salille, toistamiseen.

 

 

Suhteet Oma elämä Mieli

Minulla on ongelma. Kenkäongelma.

Kävipä edellisviikolla niin, että hieman yllättäen suuntasimme Malibuun tapaamaan ystäviä hyvin ruoan merkeissä. Koska viime aikoina ei pahemmin ole ollut tilaisuuksia pukeutua lenkkareita ja verkkareita kummempaan, soi illallinen italialaisessa ravintolassa hyvän tekosyyn kihartaa tukkaa ja sujauttaa jalkaan tyttömäiset korkokengät. Mutta kuinkas sitten kävikään.

bebet.jpgKaunis ajatus oli sujauttaa nämä tyttökengät jalkaan.
 

Tiesin kyllä, että laihtuessani suuri osa housuista jäisi väljiksi vyötäröstä, mutta tämän positiivisen ongelman korjaisi kyllä vyöllä. Tuli kuitenkin totaalisena yllätyksenä, että housujen lisäksi suureksi on jäänyt myös osa rakkaista kengistäni!

Nilkkojen kapenemisen minä vielä ymmärrän, mutta ovatko jalkateräni todella olleet niin lihavat, että korkokenkäni tuntuvat nyt väljiltä myös lestistään? En ole edes uskaltanut kokeilla moniko kenkäpareistani hölskyy jaloissa niin pahasti, ettei niillä voi kävellä taittamatta nilkkojaan.

kenkia.jpgSovittehan vielä jalkaani, oi Mischani mun?
 

Tämä ei muuten ole ensimmäinen kerta, kun törmään vastaavanlaiseen kenkäongelmaan. Edellisellä kerralla ongelma tosin oli käänteinen. Kun pari vuotta sitten innostuin juoksemisesta, tuntuivat kaikki korkokenkäni puristavan epämiellyttävästi, olipa sitten aamu taikka ilta. Kun juoksuinto laantui, alkoivat kengätkin taas sopia jalkoihin.

Menisiköhän perheen hallituksessa läpi ehdotus uusien kenkien hankkimisesta sillä verukkeella, kun entiset ovat jääneet isoiksi? Epäilen vahvasti. Mutta kumpi tulee halvemmaksi, ostaa uudet kengät vai syödä jalkansa entisiin mittoihin?

lisaakenkia.jpgEhkä pitäisi täyttää kenkähyllyt ja -kaapit ihan vain lenkkareilla…
 

 

Muoti Liikunta Höpsöä Trendit