Kaikilla ei tätä ongelmaa ole, mutta itse myönnän kuuluvani siihen treenaajakoulukuntaan, joka haluaisi aina vetää täysillä. Sen treenin kun pitää tuntua, irvistyttää, polttaa ja sattua niin, että salilta poistutaan joka kerta väsymyksestä täristen, kaikkensa antaneina. Ei näin. Treenin ei kuulu olla viikosta toiseen maksimeita, uusia ennätyksiä, pakkotoistoja ja pudotussarjoja. Vaikka me melkoisia koneita olemmekin, täytyy välillä vähän palautuakin.

Niin paljon kuin sinusta pidänkin, aion treenata tänään ilman sinua.

Itselläni on parhaillaan menossa palautteluviikko. Ellei olisi dieetti päällä, ottaisin todennäköisesti vapaata koko salitreenistä viikon verran. Mutta kun tilanne on mikä on, ravataan punttitreeneissä edelleenkin se kuusi kertaa viikossa, treenin kulku vain on tavallisesta poikkeava.

Itselleni sopiva sykli on ensin kaksi kovaa viikkoa, sitten yksi pykälän helpompi ja neljännellä viikolla palauttava viikko. Vaikka kovillakin viikoilla monijakoisella ohjelmalla lihakset ehtivät näennäisesti palautua ennen seuraavaa treeniä, on silti hyvä antaa kerran kuukaudessa lihasten oikeasti palautua rääkistä vähän perusteellisemmin, ihan kehityksenkin kannalta. Ja etenkin dieetillä ollessa, kun palautuminen hidastuu muutenkin, on palauttavan viikon pitäminen tärkeää. Eli, se väliviikko salilla käymisestä voi oikeasti olla ihan hyvä juttu.

Tämän hetkinen palautteluviikkoni on seuraavanlainen:
Treenaan edelleen samalla monijakoisella ohjelmalla, kuin tavallisestikin. Maanantaina olkapäät, tiistaina rinnan ja yläselän, keskiviikkona takareidet, pakarat, alaselkä ja pohkeet, torstaina hauikset ja ojentajat, perjantaina vatsa ja kyljykset ja lauantaina etureidet, takamus uudelleen ja pohkeet uudelleen.

Erona on nyt se, että teen oikeasti liikkeet kevyillä painoilla. Sarjat ovat pituudeltaan n. 15 toistoa eikä näiden aikana saa tulla lihaksiin poltetta, yhtään. Kutakin liikettä tehdään neljä sarjaa ja kahta eri liikettä vuorotellen superina. Näiden supersettejen välillä ei juurikaan pidetä taukoa, vaan tahkotaan vuorotellen menemään ne neljä sarjaa kumpaakin liikettä. Ja edelleen, niin kevyillä painoilla, ettei lihaksia ala polttamaan. Treeni onkin enemmän rasvanpolttoa kuin punttaamista, sillä syke on ylhäällä koko ajan ja hiki virtaa. Itse käytän tähän palauttavaan treeniin aikaa tunnin verran, joka sisältää 10 minuutin lämmittelycardion. Tunnin aikana ehtiikin yleensä puuhata sellaiset kymmenestä kahteentoista eri liikettä.

On ihan ok treenata välillä pelkällä tangolla.

No, tuntuuhan se hölmöltä tarttua niihin lastenpainoihin, kun ruista olisi ranteessa enempäänkin, mutta kovalla tahdolla sitä selviää siitäkin nöyryytyksestä. Ja ette muuten usko, kuinka uskomaton olo on loppuviikosta kun tajuaa, ettei mihinkään satu. Ei kipeitä lihaksia, ei ääliöjumia eikä liikeratojen rajoituksia. Se muuten tuntuu hyvältä! Ja jos vain ikinä on salille lähtiessä sellainen olo, ettei oikein huvittaisi (mitä ei tietenkään pitäisi tapahtua, salillahan käydään koska se on kivaa), niin nyt ei ole sitäkään ongelmaa, kun tietää edessä olevan helpon treenin. Tähän kun lisätään vielä reilusti venyttelyä ja mahdollisesti hieronta, niin aletaan olla asian ytimessä.

(palkkari)kippis! Treeni se on kevytkin treeni.

Ja entä sitten treeni palautteluviikon jälkeen! Sitähän tuntee itsensä ihan supernaiseksi, kun lihakset ovat palautuneet kunnolla ja voimaa on kuin suuremmassakin kylässä. On siis ihan kokeilemisen arvoinen juttu tuo palautuminen! A. Sinivaara suosittelee!

***

Loppuun vielä tarina siitä, kuinka A. Sinivaara putosi tänä aamuna takaisin maanpinnalle. Venyttelin kaikessa rauhassa aamucardion jälkeen ja mietiskelin itsekseni, että onpas vain notkea olo, kun ei mikään paikka ole jumissa. Siihen viereen sitten tulla tupsahti nuori, siro ja säpsäkkä tyttö, joka puolihuolimattomasti heitti kylmiltään spagaatiksi viereeni. Kuin pisteenä i:n päälle, hän nousi ketterästi käsilleseisontaan ja lähti kävelemään käsillään edes takaisin venyttelyaluetta, kunnes pysähtyi ja ryhtyi helpon näköisesti vaihtelemaan painoa kädeltä toiselle. Ja niin kutsui Maa A. Sinivaaraa. Enpä ole hetkeen tuntenut itseäni yhtä kömpelöksi, jäykäksi ja kankeaksi. Mutta hauskan näköistä puuhaa oli se käsilläkävely. Josko ottaisin missioksi opetella sen seuraavaksi! Onko teillä haaveita vastaavanlaisista tempuista, joita haluaisitte pystyä/opetella tekemään?

Kivaa loppuviikkoa kaikille!