Suomalais-amerikkalaista jouluhömppää

Myönnetään, olen jouluihminen. Olen normaalistikin hyvin tunteellinen, mutta erityisesti joulunaikaan ovat tunteeni aivan erityisen pinnassa. Kaikki ne lämpimät värit, jouluiset tuoksut ja kauniin surumieliset suomalaiset joululaulut tekevät minut onnelliseksi ja saavat minut tuntemaan jonkinlaista sisäistä rauhaa jopa kaiken joulukiireenkin keskellä. Siksipä en paljon joulukoristeluissa ja -valmisteluissa jarruttele. Tänäkin vuonna kotimme on täynnä joulukoristeita, radiosta soivat joululaulut ja lämpöä viileisiin talvipäiviin tuovat kymmenet iltaisin syttyvät kynttilät.

varpuja.jpgTervetuloa kierrokselle jouluiseen kotiimme!
Varoitus: sisältää tolkuttomasti jouluhumpuukia

joulutontut.jpgTykkään tontuista, etenkin suomalaisista sellaisista.
Tässä joulua odottelee kaksi Pentikin pikkutonttua.

joulupukki.jpgJa kun on tonttuja niin pitää olla pukkikin.

joulukimppu.jpgEn voi kehuskella, että meillä olisi aina tuoreita kukkasia pöydässä, mutta nyt keittiötä koristaa miehen tuoma joulukimppu.

varpuja2.jpgPorontaljat on meillä ympärivuotinen sisustusjuttu, mutta kun niiden kaveriksi laittaa varpuja niin tulee heti jouluista.

olkipukki.jpgYksinkertainen on parasta, eli olkikoristeita ja pienen pieni olkipukki.

skandinaavitonttu.jpgAina, kun löydän täältä jotain skandinaavista, se on pakko ostaa. Ja tämä tonttu on selkeästi skandinaavi.

joulutyyny.jpgSamasta syystä ostin tämän tyynyn. Jos Kaliforniasta löytyy tyyny, jossa lukee suomeksi hyvää joulua, niin ei sitä voi kauppaan jättää.

pukit.jpgIkean mustia olkipukkeja.

piano.jpgJoulu on sitä aikaa, kun haluan soittaa pianolla. Ehkä siksi, kun joululaulut ovat niin helppoja soittaa? Raahasin muuten tämän suomalaisen pianon aikoinaan tänne muuttokuormassa.

puutonttu.jpgVain maailman parhaasta työpaikasta saa joululahjaksi Aarikan joulutonttuja.

joulukeittio.jpgTästä keittiöstä ei taida tulla lähiaikoina ulos kuin jouluruokaa.

hodarikone.jpgMiehen retro-henkinen hodarikonekin sopii joulusisustukseen.

lyhty.jpgPihalyhdyt tuo valoa portaikkoon.

joulukuusi.jpgJoulukuusen varastaminen täällä on hieman haastavaa, joten ostimme omamme viime viikolla kuusifarmilta. Ei tuo nyt ihan tavallinen kuusi taida olla, mitähän lajiketta lienee, mutta tuoksuu kuitenkin hyvältä.

pollokoriste.jpgPiilotin kuuseen pallojen ja valojen lisäksi pieniä erikoiskoristeita.

muumimukikoriste.jpgSain siskoltani lahjaksi muumimuki-kuusenkoristeita! Aivan ihania!

lahjoja.jpgJoku on ainakin ollut kilttinä, kun kuusen alle on ilmestynyt jo
ensimmäiset lahjat.

vuori.jpgLuonto järjesti takapihan kukkulalle ohuen lumipeitteen tässä eräänä yönä.
 

 

Pahoittelut ylipitkästä kuvapostauksesta ilman syvällistä sisältöä, toivottavasti kukaan ei kuitenkaan saanut liiasta jouluhömpästä näppylöitä. Rauhallista joulunaikaa ja Kalifornian aurinkoa teille lukijat! Minäkin täällä koitan ottaa rennosti, vaikka ei ehkä uskoisi.

 

Koti Sisustus

Migreenipäivä

Koko viikon kestänyt hullunmylly ja kiire päättyi lopulta tänään kuin seinään. Kun treeneistäkin oli välipäivä, oli tarkoitus tehdä pakollisten töiden lisäksi viikkosiivous, bloggaamista ja ne viimeiset joululahjaostokset, mutta kroppa päätti loputa toisin ja päädyin makaamaan puolikuolleena sohvalle.

Kärsin tänään migreenikohtauksesta ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen. Olimme lounaalla meksikolaisessa ravintolassa, kun vatsassani pyörähti pahaenteisesti ja tuli tukala olo. Epäilin heti, että ruoassa oli jotain vikana. Varttia myöhemmin päästyäni ruokakauppaan, alkoi päätäni kiristämään ja näkö sumentua. Tässä vaiheessa ymmärsin, että koko viikon vaimeina aaltoina tullut ja mennyt päänsärky tulisi yltymään migreeniksi ennen kuin pääsisin kassan läpi ja autolle. Kun sitten lopulta pääsin kotiin, haparoin lääkekaapille ottamaan migreenilääkettä, joskin auttamattomasti myöhässä, ja menin sohvalle odottelemaan kohtauksen täyttä raivoa. Ja sieltä se tuli, massiivisten vatsaoireiden saattelemana.

Migreenissäni on sekä hyvät että huonot puolensa. Hyvä puoli on se, että kohtaus on yleensä ohi alle 12 tunnissa, jopa ilman lääkkeitä. Olen myös onnekas, sillä kohtausten välillä voi kulua aikaa useita vuosia. Huono puoli taas on se, että migreenikohtaukseni ovat ilmaantuessaan hyvin voimakkaita. Yleensä kohtauksen aluksi pelkään kuolevani ja kahden tunnin kuluttua pelkään, että en kuolekkaan. Onneksi miehen selkäleikkauksesta jäi yli keskivertoa voimakkaampia kipulääkkeitä, joilla tainnutin itseni useammaksi tunniksi enkä ehtinyt kärsiä pahimmista oireista juuri varttia pidempään. Joten anteeksi vain kirjoitusvirheet, olen takuuvarmasti lääkkeiden vaikutuksen alaisena tätä kirjoittaessani.

Huomenna otetaankin sitten rauhassa ja koitetaan paikata migreenin tekemiä tuhoja ruokavaliossa ja energiavarannoissa. Vatsa huutaa tyhjyyttään eikä mikään pysy sisällä vieläkään, joten kovin kummallisia treenejä on turha odottaa huomiselta, tuskin koko alkuviikolta. Onneksi seuraavaan tankkauspäivään on enää viikko aikaa. Jee, jouluähky!

 

Onkos täällä muuten muita migreeniongelmaisia?

 

 

Hyvinvointi Terveys