Liha-snobi kävi pihviravintolassa

Hääpäivämme kunniaksi mies vei liha-snobin vaimonsa illalliselle kantapaikkaamme Hanna’sille. Aluksi mies kyllä puheli vievänsä minut Mäkkärille, koska tulin kirjoittaneeksi surullisen tarinan lapsuudestani jolloin ei McDonaldsia ollut. No, onneksi ei sitten Mäkkärille kuitenkaan päädytty, olisin nimittäin saattanut olla hieman tilanteeseen ylipukeutunut.

kevatkaaryleet.jpgLämmittelimme makuhermoja aluksi näillä raputäytteisillä kevätkääryleillä.
Minä taisin keskittyä kaivelemaan kääröjen sisältöjä. 

 

Kuten olen aikaisemminkin tainnut mainita, on lihan syömisestä tullut itselleni vähän hankala asia. Ehkä Yhdysvaltoihin muuttamisen jälkeen olen saanut niin monta kertaa huonoa lihaa, että nykyään mutustelen mieluummin kanaa tai kalaa. Vika ei yleensä ole lihan maussa vaan koostumuksessa. Mikäli purressa sattuu hampaiden väliin yksikin epämääräinen sattuma, tulee nielemisestä mahdotonta. Tästä syystä syön lähinnä jauhelihaa, joka on ikään kuin valmiiksi pureskeltua. Tosin tässä maassa sekin on ostettava luomuna, sillä siinä halvimmassa teollisuusmätössä on omituinen tunkkainen sivumaku. Jauhelihan lisäksi syönkin sitten lähinnä vain sisäfilettä tai tri-tippiä (tietääkö joku mitä se on suomeksi?).

ahituna.jpgRapujen jälkeen oli vuorossa ahi tuna. Eikö ole hieno annos! Joskus on mukava syödä kaunista ruokaa, kun yleensä kotona lätkäisee vain soosit ja muusit lautaselle sekaisin. Kaikki kunnia niille, jotka tekevät kotonakin kaunista ruokaa.

 

Liharuoasta traumatisoituneena olen hieman arka tilaamaan lihaa edes ravintolassa. Onpa joskus käynyt niinkin, että olen pihvipaikkaan mennessä tilannut kasvisruoan. Toisin sanoen, ravintolan täytyy olla oikeasti hyvä, että uskallan tilata jotain muuta, kuin jauhelihaa. Ja silloinkin tilaan yleensä aina sisäfilettä, kuten tälläkin kertaa. Ja voihan nam, hyvä liha on niin hyvää!

pihvi.jpg180 g sisäfilettä, mediumina.
Namnamnamnam…saisinko aina proteiinini näin?

 

Onneksi dieettini on vielä niin alussa, että jos asettelen päivän ruokailut oikein, on mahdollista käydä syömässä ulkonakin. Tosin aika tarkasti tälläkin kertaa harkitsin mitä tilaan ja paljonko syön, mutta mieltä kyllä rauhoitti kummasti aikaisemmin päivällä nykäisty reilun tunnin mittainen maastojuoksulenkki.

jalkkari.jpgIllallisen kruunasi tämä karpalo-valkosuklaaleivonnainen. Päivän ruokavaliossa oli pieni vara jälkiruoalle ja varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni jätin jälkiruoka-annoksesta puolet syömättä. Tarjoilijan kysyessä haluaisinko ottaa loput mukaani, kieltäydyin melkein itku silmässä…

 

asu.jpgEn yleensä laittele tänne päivän asuja, koska olen melkein aina treenivaatteissa, mutta tämän laitan. Eikö ole kiva Conversen mekko! Ja hei, meillä on talvi, eli on hyvä syy pukea jalkaan karvabootsit. Oikeasti tuohon aikaan illasta oli vielä +18 lämmintä…

 

Jos tätä lukiessa mielessäsi pyyhkäisi pieni déjà vu, saattaa se johtua siitä, että tämä oli jo toinen kerta, kun kirjoitin samasta pihviravintolasta (edellinen juttu viime toukokuulta löytyy täältä). Meillä käydään näemmä tosi usein ulkona syömässä.

 

 

Muoti Ruoka ja juoma Hyvä olo Päivän tyyli

Suomalainen eikä mikään luuseri

Eräänä kesäiltana osallistuimme täällä Kalfiorniassa naapurimme pihajuhliin. Jokaisen tuli tuoda mukanaan pientä naposteltavaa ja me osallistuimme tuomalla korillisen itsetehtyjä korvapuusteja. Tästä seurannut keskustelu eteni suurinpiirtein näin:

– Ai kun ovat hyvännäköisiä nuo pullat, mistä ostitte?
– No itse asiassa tuo meidän isäntä leipoi ne itse tässä aikaisemmin päivällä.
– Oho, wau, ai mies leipoi! Hei kuulitteko, tuo mies osaa leipoa pullaa! Mutta mistä te ostitte tuon taikinan?
– Siis miten niin ostettiin? Ei kun me tehtiin se itse…
– SIIS TÄH! Ei voi olla totta! Ja siis mieskö teki! Mistä te nyt taas olittekaan kotoisin?
– Me ollaan Suomesta, suomalaisia.

Minulta tiedustellaan ehkä kerran viikossa mistä olen kotoisin. Ja joka kerta minä kerron ylpeästi olevani Suomesta. Tämän jälkeen nyökyttelen mukana, kun ihmiset kauhistelevat kylmyyttä ja talvea. Niin, mutta siksi me olemme sellaisia kuin olemme. Kun olosuhteet ovat suuren osan vuodesta kauniisti sanottuna haastavat, tulee ihmisistä väkisinkin sitkeitä ja sinnikkäitä. Me teemme jääräpäisesti ja hampaat irvessä loppuun sen, minkä olemme päättäneet tehdä. Me teemme asiat itse, vaikka talvipakkasessa ja näpit jäässä, sillä kukaan ei niitä tule puolestamme tekemään. Ja jos emme osaa jotain tehdä, niin maalaisjärjellä siitäkin selviää. Suomalainen puskee pelkällä sisulla läpi vaikka harmaan kiven.

Niin, tällaista kuvaa minä meistä suomalaisista Amerikassa levitän. Sitten tulen käymään Suomessa tai erehdyn suomi24:n keskustelupalstalle. Ja mitä minä näen – uusavuttomia teinejä ABC:n kulmalla notkumassa viidentoistatonnin mopoautoineen. Haukutaan vanhempia ”ku se vitun faija ei suostu ostaa mulle uutta järkkärii ja joutuu lataa feseen näit vitun paskoi kamerakänny-kuvii”. Lasten lempiruokaa on Saarioisten pinaattiletut ja kouluruokaa sanotaan kotona paskaksi, että saadaan iskältä rahaa käydä välitunnilla Mäkkärissä. Kaukana ovat ne ajat, kun autettiin halkojen kantamisessa liiteriin tai osallistuttiin muuhun arjen pyörittämiseen. Nyt asutaan mukavasti rivitalossa, ruumiillisen työn hoitaa kiinteistönhuolto, arkea pyörittävät Saarioisten äidit ja kasvatuksesta pitää huolen Salatut Elämät. Teinitytöt ajetaan prinsessan elkein auton kanssa kouluun talvipakkasilla, kun ei merkkivaatteiden seasta löydy enää ainuttakaan oikeaa talvivaatetta. Ja sitten samaan aikaan, kun eivät lapset osaa enää kiivetä puuhun eivätkä leikkiä kirkonrottaa, ihmetellään kun liikalihavuus yleistyy ja yleiskunto sen kuin heikkenee. Katsokaapa peiliin.

Nyt suomalaiset pää pois sieltä mihin ei päivä paista. Lopeta se lorvailu ja ala tehdä asioita. Me emme ole mitään uusavuttomia luusereita, emmehän?

Voisimmeko olla sellaisia suomalaisia, kuin täällä maailmalla kerron meidän olevan? Olemme sen velkaa menneille polville, jotka rakensivat meille tämän hienon kotimaan.

 

ps. kirjoittaja pahoittelee raakaa yleistämistä, vaikka todellisuudessa maalaisjärkeä on Suomessa jäljellä vielä rutkasti.

 

Hyvinvointi Hyvä olo Uutiset ja yhteiskunta