Viime kuukausina on mieltäni piinannut suuri levottomuus. Se iskee aina, kun elämä muuttuu liian seesteiseksi ja turvalliseksi. Ja tämä vuosi on toden totta ollut poikkeuksellisen rauhallinen, ensimmäinen vuosi aikoihin, kun meidän ei ole tarvinnut muuttaa. Mutta kuin vanhasta muistista minä ryhdyin selailemaan asuntoilmoituksia, vaikka tiesin kuinka järjetöntä olisi lähteä muuttamaan vajaan 200 neliön huushollia ihan vain huvin vuoksi.

Niin kuitenkin kävi, että asuntoilmoitusten tutkiminen ”ihan vain mielenkiinnosta” johti lopulta siihen, että kävimme viime viikonloppuna katsomassa erästä vuokrataloa vuorilla, pienessä, reilun 200 kotitalouden kylässä nimeltä Modjeska Canyon. Lopulta kylään oli nykyisestä kodista vain vartin ajomatka, vaikkakin tie mutkitteli ja kaventui loppua kohden niin, ettei sille olisi sopinut kahta autoa rinnakkain.

Näin jo mielessäni kristallinkirkkaasti kuinka heräisin joka aamu linnunlauluun ja tekisin pienen aamulenkin lähikukkuloille. Siihen yläkerran huoneeseen, josta aukeaa esteetön näkymä vuorille, minä laittaisin maalaustelineen ja ryhtyisin taas maalaamaan. Iltaisin kirjoittaisin kivitakassa loimuavan tulen lämmössä ja nauttisin ympärillä leijailevasta hiljaisuudesta. Niin, sellainen mielikuva tuosta vuonna 1927 rakennetusta talosta kuvien perusteella tuli. Ihanan rauhallista maalaiselämää!

Todellisuus on kuitenkin hitusen karumpi, vaikka talo kaunis olikin. Alueella ei kymmenen kilometrin säteellä ole lainkaan kännykkäyhteyksiä ja lähimpään kauppaan on matkaa parikymmentä kilometriä. Vuorten välissä kanjonissa on kesäkuukausien keskilämpötila +37 astetta, kun taas talvella on viittä vaille oikea talvi. On siis selvää, että ikivanhat yksinkertaiset ikkunat pitävät talon talvella jääkylmänä ja kesällä saunakuumana. Vuonna 2007 yksi lukuisista Kalifornian metsäpaloista poltti maan tasalle kylän taloista neljätoista. Kylän asukkaita suositellaankin pitämään autoissaan vaahtosammutinta, sillä metsäpalon sattuessa johtaa kanjonista ulos vain yksi tie, oli se sitten liekkien vallassa tai ei. Talvisin kylää piinaavat tulvat sekä maanvyöryt eikä paikallisten villieläinten vuoksi yksikään hevosta pienempi kotieläin selviäisi hengissä yön yli edes aidatulla pihamaalla. Takaoven alapuolelle jäävää neljän sentin rakoa katsellessani minä mietin, mitkä kaikki eläimet mahtuisivatkaan luikertelemaan siitä sisälle taloon. Viimeisenä niittinä ystäväni kertoi, että häntä ahdistellut mieshenkilö, joka myöhemmin tuomittiin lähestymiskieltoon, asuu kyseisen kylän laitamilla.

Kiitos, mutta ei kiitos, vaikka talo ihana olikin. Ehkä kuitenkin annan tämän sisäisen rauhattomuuteni tyyntyä ja asetun kiltisti aloilleni, kunnes jokin ulkopuolinen taho pakottaa meidät muutokseen. Ja ehkä siinäkin tapauksessa muutamme tylsästi tavalliseen lähiöön, palveluiden ja palolaitoksen läheisyyteen sinne, missä saan lähetettyä tekstiviestin ilman, että minun on ajettava kymmenen kilometriä sitä lähettämään. Olen maalainen, mutten ihan metsäläinen kuitenkaan.

Olisiko kännykkäyhteyksien puuttuminen, kuumuus, puumat ja kojootit takapihalla, maanvyöryt ja metsäpalot sinulle liikaa?