Kun viime viikolla pääsimme estottomasti kertomaan mikä on parasta ulkonäössämme, päätin juttua kommentoineen Hessun vinkistä kysäistä tänään mikä on parasta kumppanisi ulkonäössä? Ja jälleen kerran, unohdetaan se sisäinen kauneus ja keskitytään puhtaasti ulkoisiin seikkoihin!

Miehessäni on kaksi parasta asiaa.
Toinen niistä on kalju.

Se, että tunnen käsittämätöntä vetoa kaljuihin miehiin, alkaa olla tuttavapiirissämme jo yleinen naurunaihe. Ei siis ole ihme, että päädyin naimisiin juuri nahkatukkaisen miehen kanssa. Tukattomuuden lisäksi miehessäni on kuitenkin toinenkin, lähes yhtä vetoava ulkoinen piirre. Koska en itse ole erityisen hentorakenteinen, pidän siitä, että mieheni on pitkä. Vaikka kulkisin hänen rinnallaan 15 sentin jatkopalat jaloissani, on hänen 190 senttinen runko edelleen itseäni pidempi. Hän saa minut tuntemaan itseni siksi, mitä en ikinä oikeasti voisi olla – pieneksi ja siroksi.

Ja nyt, annetaanpa kumppaneiden ja puolisoiden kuulla kunniansa!