Pikkutytön toiveammateista

Oletteko huomanneet, että Särkänniemen delfinaarioon etsitään kahta uutta delfiininkouluttajaa? Voi että! Sehän oli ennen jokaisen pikkutytön toiveammatti! 

Ainakin itse unelmoin delfiininkouluttajan työstä sen jälkeen, kun vierailin ala-asteikäisenä Särkänniemen delfinaariossa. Ei haitannut, vaikka haaveet delfiinien kanssa uiskentelusta vesittyivät nopeasti muistettuani, kuinka pahasti kloorivesi ihoani kutittaa, kuinka huonosti osasin uida ja miten yleisölle juttelu olisi jännittänyt liikaa, sillä pikkutytöllä oli monta muuta haavetta takataskussaan. Halusin työskennellä villieläinten kanssa, pelastaa sarvikuonoja, olla supersankari sekä hävittäjälentäjä. Sellainen eläinlääkärikin olisin voinut olla, joka ei koskaan lopettaisi yhtään eläintä ja jonka luota kaikki nelijalkaiset ystävät poistuisivat terveinä.

Sellaisia olivat pikkutytön unelmat ennen. Luin jokin aika sitten nykyajan ala-asteikäisten pikkutyttöjen kommentteja siitä, mitä he haluaisivat olla isoina (en muista enää mikä julkaisu se oli). Onneksi joukossa oli monta tulevaa eläinlääkäriä, hammaslääkäriä ja ratsastuksenopettajaa, mutta pieni kourallinen pikkutyttöjä halusi olla julkkiksia ja mennä aikuisina BB-taloon. Justiinsa. No, on heillä vielä toivoa. Eihän minustakaan tullut sitä supersankaria.

 

 

 

 

Suhteet Oma elämä Työ

Voi aatelismies, kun tökit pahasti (eli tositarinoita Facebookista)

Ja Facebookhan se taas aiheuttaa hämmennystä. Eli mennäänpä asiaan. Käsi pystyyn moniko on saanut Facebookissa tuon salaperäisen tökkäyksen (poke) täysin tuntemattomalta ihmiseltä? Minä olin nimittäin tänään tukehtua kahviini, kun huomasin tulleeni tökätyksi ja kurkkasin minkälainen kaveri tökkäyksen takana oikein on. No, sen jälkeen tökki kyllä ja pahasti.

poke.jpg

Kaverin esittelyboxissa luki seuraava, varsin tyhjentävä kuvaus:
Olen yrittäjä hesasta, hoikka 184 pitkä. huoliteltu hauska ja kivan näköinen, ajan mersulla. ollen aatelissukua, katso googlelta Ruuth i finland (suku vaakuna)”

Vau. Taitaa olla ihan tositarkoituksella liikkeellä. Ihan aatelismiehiä ja mersukin vielä. Olisin kyllä toivonut pientä tarkennusta mersun tyypistä ja mahdollisesti myös vuosimallista. Petyinkin hieman, kun profiilista ei löytynyt lainkaan kuvaa. Vaikka toisaalta, kertoohan se mersu enemmän, kuin yksi kuva tai tuhat sanaa. Ja eikö kivannäköinen ole kuitenkin melko lähellä komeaa, hoikka lihaksikasta ja yrittäjä hyvätuloista?

Koska esittelyteksti oli näinkin houkutteleva, siirryin eteenpäin aatelismiehen seinälle (joka on julkinen, toisin kuin omani). Ja o’ou, enpä tainnut olla ainoa nainen jota mersumies on käynyt tökkäämässä! Seinällä oli nimittäin pitkä liuta viestejä naisilta (yllättäen ei yhdeltäkään mieheltä), jotka kiittivät päästyään aatelismiehen kaverilistalle. Siis nyt ihan oikeasti. Hyväksyykö joku tuollaisen tuntemattoman keikarin lähettämät kaveripyynnöt? Ja tehoaako naisiin todella höpinä aatelissuvusta ja -vaakunoista? Jatkoin selaamista pidemälle menneisyyteen, aina vuoteen 2011. Tämä vuosi kertoi aatelismiehestä paljon. Hän vahasi mersunsa syyskuussa kahdesti.

Argh! Argh niin monella eri tavalla ja monella eri tasolla. Naiset, miten helppoja te oikein olette? Ja mies, ihan oikeasti, mersu? Olisit sanonut edes, että Mercedes-Benz.

 

Puheenaiheet Höpsöä