En lienee ole ainoa, joka on viime aikoina havainnut ammattiryhmän toisensa jälkeen riisuneen rihmankiertämänsä kalenteriprojektin nimissä. Ensin sen tekivät palomiehet, sen jälkeen riveihinsä liittyivät sairaanhoitajat, ensihoitajat, urheilijat, eläinlääkäriopiskelijat, tulevat opettajat ja ties ketkä kaikki muut. Nykyään jokainen ihminen ammattikuntaan katsomatta voi markkinoida itseään tai asiaansa riisumalla, kunhan vaan muistaa naamioida sen kannanotoksi tai hyvän asian puolesta vilautteluksi. Mutta toisin kuin niissä vanhoissa ja riettaissa ulkohuussin seinään liimatuissa kalenterityttöjen ja -poikien kuvissa, ei näissä kuvissa ei ole mitään hävytöntä, epäilyttävää tai halpaa, koska taustalla leijailee periaatteita ja kauniita ajatuksia. Mutta moniko sen alkuperäisen pointin sieltä vilahtavan takaliston takaa enää muistaa? En minä ainakaan. Minä muistan vaan sen paljaan pinnan.

Alastomuus ei koskaan ennen ole ollut niin suosittua kuin nyt. Siinä, kun ennen Anttilan kuvaston alusvaatesivut olivat rohkeinta mitä mainonnan saralla oli tarjolla ja Magnum-jäätelöiden rantautuessa Suomeen, haukkoi kansa henkeä vihjailevien tv-mainosten edessä, on alastomuudesta mainonnan välineenä tullut nyt arkipäivää. Pelkästään omaa blogiani lukiessa näen taustakuvana alastoman kanssabloggaajan kuvan, joka on hassulla sanankäänteellä yhdistetty maitotuotteen markkinoimiseen. Aasinsilta on mielestäni aika hemmetin pitkä ja puuduttava siinä vaiheessa, kun se yhdistää paljaan perskannikan ja maitorahkan.

Tuskin olen ainoa, jota yletön alastomuudella mässäily on alkanut pikkuhiljaa ärsyttämään.

Okei, tämä kalenteri-juttu oli hauska ensimmäisellä kerralla, jopa loistava. Mutta ne kaikki muut kalenterit toisen ja kolmenkymmenen välissä ovat sanalla sanoen mielikuvituksettomia. Kymmenisen vuotta sitten mainostoimistossa uraa tehdessäni käytimme usein lentävää lausetta: ”jos ei mitään muuta keksitä, pistetään siihen tissit”. Osittain tuo lause pitää paikkansa vielä tänäkin päivänä. Edelleen se viimeinen vaihtoehto mielikuvitusnystyröiden lyödessä tyhjää, on alastomuus eli seksi. Mutta toisin kuin siihen aikaan, kun paljas pinta mainonnassa oli pääasiassa vielä alusvaatemainosten yksinoikeus ja paljas tissinsyrjä maitorahkamainoksessa olisi räjäyttänyt pankin, eivät enää nykypäivänä tissit tai paljas pakara hetkauta kansaa ainakaan siihen ostopäätöksen suuntaan.

En sano, että alastomuudessa tai seksuaalisuudessa olisi jotain väärää, rumaa tai hävettävää, päinvastoin. Alastomuus on luonnollista, seksuaalisuus jokapäiväistä ja itse asiassa molemmat nykyisin niin normaalia, että niiden huomionarvo on kulutettu loppuun. Siksi toivoisin, että ihmiset keksisivät jo pikkuhiljaa jotain uutta. Vaikka kyllä minä sen ymmärrän, että hauskaahan se on kerrankin olla oman elämänsä glamourmalli ja muistella kiikkustuolissa miten oltiin nuorena rohkeita. Paitsi ettei oltu. Nykypäivänä on rohkeampaa pitää pöksyt jalassa ja paita päällä, riisuminen on liian helppoa.

Annan nyt esimerkin jos ette tiedä mitä tarkoitan.

Uskon, että vaikka jätesäkkiin pukeutumalla saa nykypäivänä enemmän ja parempaa huomiota kuin riisumalla. Jos sinäkin olet kyllästynyt riisumiseen markkinoinnin välineenä, lähde mukaan ja vedä jätesäkki päälle!

#pukeudujätesäkkiin