Ennakkoluulot, ennakkoluulot ja ennakkoluulot. Tunnustatko ikinä tehneesi johtopäätöksiä ihmisluonteesta synnyinpaikan perusteella? Niinpä. Siksi on hyvä olla kotoisin pikkukaupungista, jota juuri kukaan ei tunne.

Mietitäänpäs, että kertoisit olevasi Helsingistä. Mielikuva helsinkiläisestä ei aina ole niin ruusuinen, sillä helsinkiläisiä pidetään usein uusavuttomina, nirppanokkaisina ja tekohienoina, ainakin maalaisten keskuudessa. Espoolaiset ja vantaalaiset ovat hieman rassukoita, lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana pääkaupungistamme. Entäs sitten turkulaiset? Heitä pidetään sisäänpäin kääntyneenä kansana, jotka puhuvat hassusti ja kyselevät tyhmiä. Ja liekö yhdestäkään muusta ihmisryhmästä kehitetty yhtä paljon vitsejä kuin heistä, paitsi tietenkin tamperelaisista. Tamperelaiset ovat hitaita, kuopiolaiset kieroja, Vaasassa ollaan niin hienoja ettei puhuta kuin ruotsia, Imatralla ollaan niin pihejä, että ajetaan Venäjälle tankkaamaan, Seinäjoella voi saada puukosta ja Oulun seudulla ihmiset sikiävät kuin kaniinit. Ja sekin on varmaa, että mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä juoppohullummaksi kansa muuttuu. 

Minä olen Nivalasta. Tämä itsessään ei yleensä kerro mitään muuta kuin sen, että olen jostain syvältä maaseudulta. Kerrottuani reilun 11 000 asukkaan kaupungin tarkemman sijainnin Pohjois-Pohjanmaalla, keskellä peltoja ja metsiä, mielikuva maalaisuudestani teroittuu entisestään. Ja tottahan se on. Minä olen nivalalainen ja hyvä niin. Lähtökohtaisesti ensivaikutelman luominen on enemmän kiinni itsestäni, kun pohjalla ei ole maalaisuutta kummempaa imagorasitetta. Tai ehkä meillä on, mutta olen siitä onnellisen tietämätön. Mieluummin kuitenkin Nivalasta, kuin vaikkapa Ypäjältä. Eihän sellaista paikannimeä osata ulkomailla edes lausua.