Pihapiiriimme on lennähtänyt suoraan helvetin esikartanon avoimista porteista lintu, joka koettelee koko perheemme hermoja. Jopa minä, lintuja ja rauhaa rakastava ihminen, olen viime aikoina harkinnut vakaasti jonkin tuliaseen ostoa. Pihapalmussa piilevän hirviön öisestä mekkalasta on nimittäin pikkulinnun liverrys kaukana.

Epäilen linnulla olevan jotain tekemistä katkeroituneiden henkimaailman olentojen kanssa, niin ilkikurista sen käytös on. Viikon jokaisena iltana, vajaa minuutti makuuhuoneen valojen sammuttamisen jälkeen, alkaa pihamaalta kuulua käsittämätön, lähinnä kännykän tekstiviestiäänien selailua muistuttava piippaus, kujerrus, raakunta ja säksätys.  Tuo mielenterveyttä koetteleva, erilaisten sointien sarja jatkuu läpi yön, aina auringonnousuun saakka. Eräänä yönä, maatessani jälleen kerran unettomana pilkkopimeässä, laskin otuksella olevan ainakin 30 erilaista biittiä takataskussaan, jotka vaihtelevat tyyliltään aina pikkulinnun liverryksestä varikseen raakuntaan. Tuo taukoamaton, yksinäisen sielun valitus, tunkeutui vielä tyynynkin lävitse tärykalvoilleni.

Perhettämme jo toistamiseen tänä vuonna riivaavan, yliluonnollisilla voimilla kyllästetyn linnun elämöinti ei rajoitu pelkästään öihin. Lintu ei tunnu tarvitsevan lepoa laisinkaan, sillä pian auringonnousun jälkeen, siinä aamukahvin tienoilla, aloittaa pihapalmun demoni tauottoman valituksensa uudelleen. Ei hetken rauhaa, ei hetken hiljaisuutta.

Olen yrittänyt tuloksetta selvittää, mikä lintu nurkissamme oikein elelee, jotta olisin löytänyt oikeanlaisen reseptin herkullisen lintumuhennoksen valmistamiseen. Linnun itsensä vuoksi kuitenkin toivon, että kyseessä olisi vain jonkinlainen ohimenevä häiriökäyttäytyminen pariutumisaikana, joka rauhoittuu heti puolison löytyessä. Lienee kuitenkin aika kaivaa korvatulpat esille, sillä pelkäänpä, ettei noilla laulutaidoilla ihan lähiaikoina pesää irtoa.