Pääsiäinen vaikka väkisin

Jotenkin täällä Yhdysvalloissa on vaikeaa päästä pääsiäisfiiliksiin. Vaikka kaupoissa myydäänkin valmiiksi kasvatettua pääsiäisruohoa, pääsiäiskarkkeja ja -koristeita, jotain oleellista jää puuttumaan. Nimittäin pääsiäisloma. Täällä pääsiäinen on normaali viikonloppu muiden joukossa ja koko juhla valuu ohitse puolihuomaamatta lomien ja yllätysmunien puuttuessa. Olenkin yrittänyt parhaani mukaan tuoda kotiimme pientä pääsiäistunnelmaa, onhan pääsiäinen kuitenkin se ensimmäinen varma merkki kesän lähestymisestä.

paasiaispupuliini.jpgYksi kauneimmista löytämistäni pääsiäiskoristeista ikinä.
Suloinen pääsiäispupu!

 

paasiaismunia.jpgMeidän aamiaispöydässä on pääsiäisen aikaan aina munia

 

paasiaismunia2.jpgOlen kerännyt keittiössä olevan viinitynnyrin päälle kaikenlaisia
purkkeja ja purnukoita – ja nyt myös munia

 

trenditipu.jpgPitihän esille laittaa yksi sesonkiväreissä oleva trenditipukin.
Kielisuudelmakuvakin osui sopivasti taustalle.

 

pupujatulppaanit.jpgKyllästyin ostamaan joka viikko tuoreita tulppaaneja,
joten siirryin muovisiin kopioihin.
Ihan nättejä nekin on ja säilyy vuodesta toiseen.

 

kynttila.jpgLasivaasiin asetelluista pikkukivistä, muovisaniaisesta ja kynttilästä
tuli kelpo kevätkoriste!

 

paasiaismunia4.jpgPieni muna-asetelma olohuoneen rahilla

 

paasiaismunia3.jpgJa vielä vähän lisää munaloistoa

 

mammia.jpgItse tehtyä, uunituoretta mämmiä

 

paasiaisnameja.jpgJa lopuksi vielä ihanaisen Ann-Marin tuomia pääsiäisnameja!

 

Näihin muniin ja tunnelmiin, hyvää pääsiäistä!

 

 

Puheenaiheet Ruoka ja juoma Sisustus Höpsöä

Silloin tiedän tehneeni jotain oikein, kun…

jotainoikein2.jpg…tuntematon nainen salilla haluaa tunnustella hauistani.
Yllätyn hieman, mutta suostun.

 

Juuri painonpudotuksen aloittanut, entuudestaan tuntematon 
nainen pysäyttää minut kadulla kysyäkseen treenivinkkejä.
Yritän auttaa parhaani mukaan.

 

Tuntematon vanhempi mies salilla kysyy minkä lajin ammattiurheilija olen.
Vastaan, että ”ei ku huvikseni mä vaan…”

 

Tyttöjen kanssa ravintolassa käydessä tarjoilija pysähtyy kehumaan hauistani. Pian myös ravintolan kokki saapuu paikalle ihmettelemään käsivarsiani.
Nolostun, sillä eivät hauikseni oikeasti niin suuret ole.

 

Samalla salilla käyvä nuorimies toteaa, että olen aina salilla.
Niinpä taidan olla. Sali on kuin toinen koti.

 

Lisäravinnekaupan myyjä muistaa minut nimeltä ensimmäisen käyntikerran jälkeen.
Veikkaan, että kykyni syödä käsittämättömän pahanmakuista L-arginiini-jauhetta teki myyjään lähtemättömän vaikutuksen.

 

Käsivarteni toimivat useammin keskustelunavauksena, kuin mikään muu asia.
Ihan hyvä niin. En minä niin kauhean paljon muusta tietäisikään.

 

Minun ajattelemista käytetään motivaattorina kyykätessä,
sillä eihän mies voi kyykätä samoilla painoilla kuin nainen.
Tämäkin hieman nolottaa. En tosin ole varma nolottaako enemmän omasta vai miesten puolesta.

 

Hyvinvointi Liikunta