Treenien uusi vaihde (ja ne kuuluisat ennen-kuvat)

Tänään tehtiin historiaa, tai ainakin koin aikuisikäni ensimmäisen ohjatun liikuntatunnin. Ja lisää on tulossa, nimittäin tästä lähtien salilla apunani häärää kahdesti viikossa personal trainer, joka tuo treeneihini toivottua lisäpotkua. Keskitymme aluksi lähinnä alakroppani muokkaamiseen, joka tarkoittaa sitä, että yhden jalkatreenin sijasta minulla onkin kaksi jalkapunttia viikossa.

Tavoitteenamme on korjata vuosikausien istumatyön aiheuttamat tuhot takapuolessa ja jaloissa sekä saada niihin lisää voimaa, lihasmassaa ja -erottuvuutta. Muutoin etenemme askel kerrallaan, kokeillen mihin rahkeeni riittävät ja miten kroppani treeniin reagoi. Kaiken uurastuksen keskellä toivon myös polttavani hieman lisää kroppaani pesiytynyttä rasvakudosta. Älkääkä kysykö miksi. En minä tiedä. Nyt vaan tuntuu siltä.

ennen.jpg

 

Miltä näyttää A. Sinivaaran treenikalenteri nyt?
Pelkällä jalkapuntilla en oleta Roomaa rakentavani. Olenkin suunnitellut itselleni treenikalenterin, johon olen yrittänyt ujuttaa kaiken sen mitä tykkään tehdä sekä pakollisen lepopäivän.
 

Maanantai
Aamu-cardio 1 h, teho: medium
Pyöräily (maantie tai maasto) tai maastojuoksu, helpohko
Sali, rinta-/olkatreeni

Tiistai
Aamu-cardio 1 h, teho: high
Pyöräily (maantie tai maasto) tai maastojuoksu, pidempi lenkki

Keskiviikko
Aamu-cardio 1 h, easy
Sali, etureisi-/pohjetreeni

Torstai
Sali, hauis-/ojentajatreeni

Perjantai
Aamu-cardio 1 h, easy
Sali, takareisi-/persaustreeni

Lauantai
Lepoa ja venyttelyä

Sunnuntai
Aamu-cardio 1 h, medium
Pyöräily (maantie tai maasto) tai maastojuoksu, pidempi lenkki
Sali, selkä-/vatsatreeni

 

Ja mitenkäs sen dieetin kanssa?
Treenimäärä saattaa näyttää paljolta, mutta melko helposti olen tuollaista tahtia painanut menemään jo muutaman viikon ajan. Suurin edistys jaksamisessa tapahtui, kun lopetin jatkuvan vähähiilihydraattisen ruokavalion kanssa pelleilyn. Nyt pidän vähähiilihydraattisia päiviä vain muutaman viikossa ja silloinkin nautin hiilihydraatteja reilun 70 gramman edestä. Muina päivinä hiilarimäärät huitelevat 150-170 gramman välillä. Pyrin kuitenkin nauttimaan kaiken hiilihydraatin ennen illan salitreeniä, en enää sen jälkeen. Proteiinia syön jauhon ja lihan muodossa salipäivinä n. 200 grammaa ja muina päivinä n. 170 gramman edestä. Rasvaa yritän saada kasaan joka päivä 40-45 grammaa. Ja jos tuntuu etten jaksa, syön enemmän ja jo treeni taas kulkee. Varsinaista tankkauspäivää minulla ei enää ole, sillä en tunne sellaista tarvitsevani nyt, kun syön ns. normaalisti. Sen sijaan minulla on kerran pari viikossa tankkausateria eli ruokailu, jolloin hiilari- ja rasvamittarit lyödään punaiselle ja saadaan kehossa aikaiseksi pienehkö shokkitila.
 

Ja sitten ne ennen-kuvat ja itsearvio
Nämä ennen-kuvat ovat tänään otettuja ja niissä esitellään rimppakinttuni sekä laatikkoperse, joihin pitäisi saada lisää lihasta ja muotoa. Selluliitistakin pitäisi päästä eroon, vaikkei sitä kuvista ehkä erotakaan. Mutta uskokaa pois, kyllä sitä siellä on! Sen verran on myönnettävä, ettei lähtötilanne kuitenkaan toivoton ole, sillä aika paljon olen tehnyt töitä itsekseni viimeisen kuuden vuoden aikana. Traineri kiittelikin kovasti jaksamistani ja tekniikkaosaamistani ja sanoi, että on kivaa treenauttaa tyttöä, joka ei heti ala itkeä. Huomenna kyllä voi itkettää, kun nousen ylös sängystä. Mutta onneksi silloin ei traineri ole näkemässä.

Pahoittelen epäkuvauksellisuuttani, mutta kuvat on otettu heti treenien jälkeen, hikisenä ja äklönä. Syy kuvien julkistamiseen ei ole narsistinen (kuten mediassa tällä hetkellä kovasti toitotetaan…), vaan toivon näiden kuvien julkistamisen tuovan vielä hitusen lisää motivaatiota treeneihini (ja ehkä jonkun muunkin treeneihin) ja tekemään vielä enemmän töitä, jotta seuraavat, muutaman kuukauden päästä julkaistavat jälkeen-kuvat (tai ehkä paremminkin vaiheessa-kuvat), olisivat edes hitusen erinäköisiä.

ketarat.jpgTyömaa edestä

 

ketarattakaa.jpgTyömaa takaa

 

selkaennen.jpgTämän verran olen saavuttanut itse.
Trainerin opastuksella saan toivottavasti myös jalat ja takamuksen
yhtä muhkeaan kuntoon.

 

Ja eipä hätää. En aio muuttaa blogiani kokonaan treeni-aiheiseksi, vaikka ajatukset aiheen ympärillä melko paljon pyörivätkin.

Hyvinvointi Liikunta

Tapahtui tyttöjen illassa

Neljä naista, osa toisilleen tuttuja, osa ei. Yksi suomalainen, yksi nelikymppinen, pari kolmekymppistä, yksi juniori, yksi sinkku, kaksi naimisissa, muutama äiti ja me kaikki neljä enemmän tai vähemmän pienen irtioton tarpeessa. Kahdelle meistä ilta tarjosi hengähdystauon treenaamisesta, yhdelle irtioton lapsiperheen arjesta ja neljännelle tilaisuuden löytää elämänsä mies. Tällä kokoonpanolla me lähdimme viettämään tyttöjen iltaa, joka itselleni oli ensimmäinen todella, todella pitkään aikaan. Ja sen kyllä huomasi.

valineistoa.jpg

Aloitimme illan hieman paremmassa ravintolassa, josta joku tunsi jonkun, joka taas tunsi jonkun, joka tunsi paikan omistajan. Kiitos tämän pikku seikan, tämä neljän naisen seurue sai koko illan ansaitsemaansa erityiskohtelua, eikä vähiten loppulaskun summassa. Asiasisällöltään tyttöjen ilta noudatteli sitä perinteistä kaavaa. Haukuttiin miehet, kehuttiin miehet, hämmästeltiin viereisen pöydän tukkalaitetta, käytiin läpi perhekuviot, työkuviot, treenikuviot ja lopuksi katseltiin kännykästä kuvia selluliitista. Kyllä. Yhdellä meistä oli kännykässään kuva ahteristaan, jota hän katsoo aina kun on vähällä tilata ranskalaisia. Toimii hyvin, kuulemma.

Selluliittikuvien sijaan itselläni oli mukana levyllinen Fazerin sinistä. Olen melko varma, että tarjosimme sitä melkein yhtä monelle ihmiselle, kuin levyssä on paloja. Kukaan ei kieltäytynyt. Myöhemmin seurueeseemme liittyi kovasti sliipattu nuorimies. Oli kuulemma joku paikallinen tosi TV -tähti. Itse en ollut koskaan kuullutkaan koko ohjelmasta, enkä kyllä miehestäkään. Jostain treffiohjelmasta siinä kuitenkin oli kyse. No, minä tarjosin hänellekin suklaata, vaikka hän oli kyllä valmiiksikin melko imelä tyyppi. Mies-pololle taisi tulla yllätyksenä, ettei suklaan tarjoaminen tarkoittanutkaan muun kuin suklaan tarjoamista.

Kunnon suomalaisena minä esittelin suklaan lisäksi seurueelleni Finlandia Vodkan. Tämä oli ehkä virhe, sillä erityiskohteluumme kuului shottien tarjoaminen vesilasista. Tämän jälkeen sain kovasti kiitosta siitä, että olen niin aito ja hauska. Saan kuulemma ihmiset nauramaan. En sitten tiedä johtuiko se omituisesta aksentistani, hölmöistä jutuistani, suklaasta vai vodkasta. Ehkä perinteinen humala yhdistettynä sokerihumalaan sai ihmiset kuvittelemaan, että suustani tuleva mongerrus sisälsi kovinkin hauskoja tarinoita Pohjanmaan lakeuksilta.

Seuraavana päivänä kuvia selaillessani päättelin, että iltamme oli erittäin onnistunut, vaikkei seurueemme sinkku itselleen miestä löytänytkään. Tulipahan kuitenkin taas vahvistettua suomikuvaa maailmalla. Että älkää sitten ihmetelkö, jos joskus Kaliforniassa käydessänne kuulette sekavia tarinoita suomalaisesta namutädistä.

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe