Tankkauspäivää odotellessa, eli mitä kaikkea ehtii vuorokaudessa syödä

Viikko on kääntymässä loppupuolelle, energiavarastoni alkavat olla dieetin jäljiltä tyhjillään ja väsymys valtaa salakavalasti kropan. On siis täydellinen aika ryhtyä fantasioimaan viikottaisesta tankkauspäivästä ja kaikesta siitä, mitä lauantain aikana ehdin syödä jos herään ajoissa. Myönnän, että tilanne kuulostaa omaan korvaanikin hieman perverssiltä, mutta totuus on, että tällä treenimäärällä, tässä vaiheessa viikkoa, minusta todella tuntuu, että jokainen lihassoluni huutaa armon lisäksi myös hiilihydraatteja. Nälkä!

7000dry_elbow_pasta.jpgHiilihydraattia perinteisessä muodossaan

Aamupala:

Mutta löpinät sikseen ja mennäänpä asiaan, eli ruokafantasioihin. Aion aloittaa lauantai-aamun itse leipomallani ruisleivällä, kaurakekseillä ja isolla kupillisella höyryävää kahvia, jonka päällä on kermavaahtoa ja hyppysellinen tummaa kaakaojauhetta. Aion viettää aamiaispöydässä hyvän tovin nuuhkien liinan sisään käärittyjä lämpöisiä ruisleivän puolikkaita ja nautiskellen jokaisesta suupalastani suurella antaumuksella. Tämä aamupala riittänee pitämään vatsani tyytyväisenä koko aamupäivän ajan.

Lounas:

Sitten soljutaankin hitaasti nälkää kasvattaen kohti lounasta. Lounaalla aion syödä joko club sandwichin tai pastaa, riippuen minkälaiseen ravintolaan lounasaikaan päädymme. Normaalisti syön lounaalla kevyesti, pääasiassa erilaisia salaatteja, mutta tankkauspäivänä haluan ahtaa kupuuni mahdollisimman paljon energiaa tulevaa viikkoa silmällä pitäen. Joten arvon kaniinit, pitäkää salaattinne.

Päivällinen (illallinen):

Kuinka rakastankaan sitä, että koko lauantai on pyhitetty syömiselle! Mikäpä sen parempaa, kuin suunnitella edellisen ruokailun päätyttyä jo seuraavaa ruokailua. Näin ollen lounaasta on hyvä jatkaa kohti päivällistä, josta haaveilen tällä kertaa meksikolaisen ruoan muodossa. Mielessäni pyörivät niin tamalesit, papumössöt kuin quesadillatkin. Jälkiruoaksi maistuisivat parit margaritat, mielellään happamat sellaiset.

Napostelu:

Tankkauspäivän pääruokailujen väliin mahtuu myös jonkin verran pikkupurtavia, kuten bataattilastuja. Pidän kuitenkin huolen siitä, etten huomaamattani syö koko aikaa, jolloin oikeat ruokailut jäisivät jatkuvan kylläisyyden tunteen vuoksi kokonaan välistä. Tästä syystä usein käykin niin, etten tule syöneeksi läheskään kaikkea sitä mistä olen haaveillut ja hyvä niin. Tulevan viikon kannalta on ensisijaisen tärkeää syödä tankkauspäivänä viisaasti, eli pitkäkestoisia hiilihydraatteja sokerin sijaan.

Mässy:

Ja niin, sokereista puheenollen, se karkkihampaan kolotus. Onnekseni en tunne kovinkaan suurta mielitekoa herkkuja kohtaan. Päinvastoin. Suurimmat mielitekoni koskevat nimenomaan oikeaa ruokaa, ruisleipää, pastaa ja riisiä. Okei, en minä niin tylsä ole, ettenkö yhtään karkkia söisi. Tätä varten kaapista löytyy runsaasti erilaisia tuliaisia Suomesta, kuten Fazerin sinistä, lakritsia ja mikä parasta – lakritsikastiketta, joka on törkeän hyvää kirpeän sitruunajäätelön kanssa!

Siinäpä ne sitten ovat, lauantain ruokailut. Nukkumaan käydessä pitäisi vatsan olla täynnä ja energiavarastojen valmiina seuraavan viikon punttitreeneihin.

Lauantain herkuttelupäivää odotellessa aion kuitenkin tehdä vielä yhden pidemmän lenkin Kalifornian kukkuloilla käärmeitä väistellen, joten hetki on vielä maltettava. Oikein tarmokasta perjantaita kaikille muillekin, kohta syödään!

 

Hyvinvointi Liikunta Mieli

Minä en ollut siellä

Ystävänpäivänä vietettiin Lilyn 1-vuotissyntymäpäiviä. Minä en ollut siellä. En tutustunut muihin bloggaajiin enkä ahminut niitä leivonnaisia, joita kaikki nyt palstoillaan kilvan kehuvat.

Minä en myöskään ollut paikalla silloin, kun ystäväni täytti kolmekymmentä ja toinen neljäkymmentä. Enkä ollut paikalla, kun serkkuni pääsi ripille ja toisesta tuli ylioppilas. En ollut paikalla, kun perheeni kokoontui jättämään jäähyväiset mummoni sairasvuoteen äärelle, enkä ollut paikalla, kun vietettiin hänen hautajaisiaan. En ole tavannut ystävieni lapsia, jotka ovat syntyneet viime vuonna tai sitä edellisenä enkä osallistunut työpaikkani pikkujouluihin tai muihinkaan juhlallisuuksiin.

muualla.jpgOlen useinmiten paikassa nimeltä Muualla tai Toisaalla.

Ja tiedoksi kaikille niille, jotka ensi kesänä menevät naimisiin, minä en ole paikalla. En myöskään ole paikalla tupaantuliaisissa, grillibileissä tai muissakaan kissanristiäisissä. En ole paikalla edes silloin, kun vanhempani täyttävät kuusikymmentä. Jos teistä kuka tahansa saa nyt sydänkohtauksen, minä en ole siellä, sillä minä olen täällä. Ettekä tekään ole paikalla, kun minä täytän kolmekymmentä.

Maailman toisella laidalla asumisessa on se huono puoli, että aika monet asiat tapahtuvat edelleen Suomessa, 16 tunnin ja 800 dollarin lentolipun päässä. Varsinkin, kun elämää on tällä pallonpuoliskolla takana vasta 2,5 vuotta, ovat ne tärkeimmät ja kiinteimmät ystävyyssuhteet edelleen Suomessa, puhumattakaan omasta perheestä. Toki tapahtumia riittää täälläkin ja ovathan ne jopa lisääntymään päin, mutta silti on aika usein sellainen olo, kuin jäisi jostain paitsi.

Joku tekoviisas tähän varmasti sanoisi, että mitäs läksit. Mielestäni kuitenkin se, että pelkää mitä kaikkea voi menettää, on huono syy olla lähtemättä. Mutta se, mitä kaikkea uutta voi löytää, on ihan kelpo syy lähteä. No, kuten isälläni on tapana sanoa, tuleehan näitä jouluja, syntymäpäiviä ja hautajaisia myöhemminkin.

 

 

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään