Viikon positiiviset

Viime viikolla listattiin aggressiiveja, joten vaihtelun vuoksi voisin kirjoittaa tämän viikon kuulumiset vaaleanpunaiset muovisankalasit päässä. Eli seuraavaksi vuorossa yltiöpositiivisuutta, olkaa hyvät!

 

1. Kalifornian aurinko

Aurinko on kahta päivää lukuunottamatta paistanut pilvettömältä taivaalta koko viikon niin, että D-vitamiinia pursuaa kohta korvistakin. Lämmintäkin on, 20-30 astetta joka päivä. Kiitos päiväunien aurinkotuolissa, sain rusketusrajani takaisin, ohimoille. Aurinkolaseista.

2. Kalifornian vesisade

Niinä kahtena päivänä, kun ei paistanut aurinko, satoi vettä. Okei, ehkä yhteensä vartin, mutta kuitenkin. Vesisade on tähän aikaan vuodesta tervetullutta, sillä mitä lähemmäksi kesää mennään, sitä vähäisemmäksi sateet käyvät, kunnes lopulta loppuvat kokonaan. Luonto, meidän nurmikko ja mystisesti tyhjenevä uima-allas tarvitsevat vettä.
 

3. Hiirenkorvat

Bongasin tällä viikolla lenkillä ollessani, että niihin puihin, jotka talvella pudottivat lehtensä, on ilmestynyt hiirenkorvia. Tervetuloa kesä ja allerg… eiku, tämänhän piti olla positiivinen tänään…
 

4. Moppaava mies

Kyllä. Mies moppasi eilen yleisön pyynnöstä lattiat. No, ei tämä niin harvinaista ole, mutta sen jälkeen, kun hän imuroidessaan teloi itsensä leikkaushoitoa vaativaan kuntoon, olen hoidellut siivoamiset pääasiassa itse. Ihan vain turvallisuussyistä.
 

5. Kadonnut hirviö

Se viime viikolla autotallissamme piileskellyt ja kotirauhaamme häirinnyt hirviö-heinäsirkka on nyt poissa. En ainakaan myönnä, että minulla tai hyönteismyrkyillä olisi asian kanssa mitään tekemistä.
 

6. Onnistunut salitreeni

Viime maanantaina oli kaikkien aikojen paras salitreeni. Hankin testimielessä purkillisen kofeiinipillereitä ja arginiinia, annostelin riittävät määrät kurkusta alas ennen treeniä ja jopas jotakin, kaikki painoennätykset menivät uusiksi ja huitelin tunnin salitreenin reippaalla 158 keskisykkeellä. Terve!

7. Painonnousu

Mietin, että mitenköhän tästä saisi nyt positiivisen asian, kun tarkoitus oli kuitenkin pudottaa painoa. No mutta hei, se on varmasti nyt sitä lihasta, eikö!
 

8. Pupuja ja oravia, mutta ei Demiä

Kävimme tyttöjen kesken reippaalla ja aurinkoisella parin tunnin haikilla luonnonhelmassa, emmekä varoituskylteistä huolimatta nähneet yhtäkään käärmettä tai puumaa. Mutta Demi nyt taitaakin olla vieroitushoidossa. Sen sijaan polulla vilisti oravia, pupuja, pikkulintuja ja kaksi kovakuntoista mieslenkkeilijää ilman paitaa…ggrrh.
 

9. Ruokaa!

Tänään, tankkauspäivänä, minä leivon maailman parasta ruisleipää. Sen lisäksi aion syödä kaikista maailman herkuista sitä kaikkein rakkainta, maksalaatikkoa! Okei, myöhemmin illalla ystävien tullessa kylään, aiomme grillata lihaa, miekkakalaa ja jättikatkarapuja. Eilen oli muuten lähikaupassa hummerin pyrstöt alennuksessa ($6/kpl), joten grillasimme niitä sekä pinaatilla ja mozzarellajuustolla täytettyjä tomaatteja. Eli ei tässä nyt varsinaisesti nälkää ole nähty tankkauspäivän ulkopuolellakaan…

Noin! Olihan sitä siinä taas, positiivisuutta kerrakseen! Kyllä on hyvä olla minä.

 

 

Suhteet Oma elämä Höpsöä

Riidellään kuin aikuiset

Kaksi pikkutyttöä istuu lattialla ja leikkii Barbieilla. Yksi nukeista on molempien suosikki. Se, jolla on pitkä, vaalea ja suora tukka ja jonka kasvot ovat paljon nätimmät, kuin muilla. Kumpikin tytöistä haluaisi leikkiä juuri tuolla nukella muiden Barbieiden katsoessa muovisilla silmillään avuttomina vierestä. Koska riitoja ei sen ikäisenä ratkaista sanallisesti, ryhtyy toinen tytöistä kiskomaan nukkea jaloista ja toinen päästä. Surullisen ”plop”-äänen jälkeen kumpikin tytöistä saa nukesta osansa; toinen irtonaisen pään ja toinen päättömän vartalon. Kiva leikki päättyy kahtiarevityn Barbien hautajaisseremoniaan. Myöhemmin illalla äiti toteaa vahinkoja tarkastellessaan, että kyllä tuossa iässä pitäisi jo osata riidellä vähän aikuismaisemmin.

nytoikeesti.jpgAikuismaiseen välienselvittelyyn kuuluu selkeä artikulointi kuuluvalla äänellä

Nyt reilut 20 vuotta myöhemmin, minä tiedän jo melko hyvin, mitä aikuismaisesti riitely tarkoittaa ja toivoisin, että voisin palata takaisin aikaan, jolloin erimielisyydet ratkottiin repimällä lelut kahtia. Jokaisella aikuisella on oma persoonallinen tapansa osoittaa mieltään ja suuttumustaan toista kohtaan. Suosituin, ja todennäköisesti parhaiten viestin perille vievä keino, on verbaalinen sanansäilä, jolla yritetään kilvan osua toista kohtaan, johon sattuisi eniten.

Tyhmä, saatanan idiootti, sika…!

Tehostaakseen sanallista viestintää, yllättävän moni riitapukareista yltyy kinastelun tuoksinnassa sinkoamaan tavaroita maata kiertävälle radalle ja paiskomaan ovia irti saranoiltaan. Olen myös kuullut tarinoita, joissa pariskunta viskoo toisiaan ruoalla.

Ja vittu mä en sit ainakaan noita jälkiä siivoa!

Joskus ei vaan löydy sanoja. Silloin turvaudutaan mykkäkouluun, joka voi kestää aina tunneista useisiin päiviin. Mykkäkoulun päätyttyä vaihdetaan taktiikkaa ja siirrytään useita vuorokausia kestävään nalkutus- ja paasausvaiheeseen, joka päättyy vasta heikkohermoisemman henkiseen sortumiseen ja periksi antamiseen.

Mä en puhu sulle enää ikinä, mutta jäkäjäkäjäkäjäkä…

Samalla tavalla, kuin lastenkasvatuksessa käytetään uhkailua ja kiristystä, käytetään niitä myös aikuisten riitoja ratkoessa. Selibaatilla uhkailu on toteutuessaan riskialtis, mutta myös tehokas keino saada kumppani toisiin aatoksiin. Myös erolla uhkailu on yleistä, mutta saattaa helposti muuttua sanoista teoiksi, paitsi jos samaan hengenvetoon muistetaan kiristää epäreilulla omaisuudenjaolla.

Me ulkosuomalaiset olemme kehittäneet aivan omanlaisemme tavan riidellä. Me pakkaamme dramaattisesti matkalaukun ja uhkaamme muuttaa takaisin Suomeen. Vaihtoehtoisesti voimme myös uhata toisen osapuolen lähettämisellä takaisin kotimaahan. Näppärää, vaikkakin nuo sanonnat menettävät tehonsa heti, kun olet tarkistanut paljonko ne lentoliput taas maksoivatkaan.

Miten aikuismaisesti teillä riidellään? Vinkkejä kehiin, että saadaan tappeluihin vaihtelua!

 

Suhteet Rakkaus Höpsöä