Kyseinen aihe on viime aikoina pulpahdellut pinnalle tämän tästä, kiitos vastikään sinkkuuntuneiden miesystävieni. Kuvittelin, että valikoiminen on naisten yksinoikeus ja etteivät miesten vaatimukset olisi järin suuria, sillä kaikkihan tietävät, kuinka ronkeleiden käy. Olin kuitenkin mitä ilmeisemmin väärässä. Modernin miehen mielenkiintoa ei enää riitäkään sytyttämään pelkkä oikea kromosomiyhdistelmä. Sen sijaan oikea kromosomiyhdistelmä korkokenkien jatkeena toimii jo paljon paremmin.

Onko se hymy vai oikeanlainen hiustyyli? Oikean merkkinen auto vai korkeat korot? Mies, mikä naisessa herättää mielenkiintosi? Entä mikä on varmin tapa pitää sinut mahdollisimman kaukana?

Tuttavapiirissäni on useampikin tapaus, jossa kysyntä ja tarjonta eivät tunnu kohtaavan. Jokin aika sitten miespuolinen tuttavani manaili minulle, kuinka viikonloppuiselta baarikierrokselta ei löytynyt montaakaan mielenkiintoa herättävää naista. Avainongelmaksi muodostui, etteivät naiset olleet hänen silmissään vaivautuneet laittautumaan tilanteen vaatimalla tavalla, vaan saapuivat iltaa viettämään hompsuisina, verkkarit jalassa ja korottomissa kengissä. Hän esitti universumille hartaan toiveen siitä, että myös suomalaisnaiset käyttäisivät korkokenkiä. Myös ne varatut, jotka eivät ole haku päällä.

Toinen tuttavani taas oli harmissaan siitä, että valtaosa lähestyvistä naisista on naimisissa tai muutoin varattuja. Jollekin toiselle miehelle varatun naisen iskuyritys voisi olla kultakaivos, mutta vakavalla mielellä olevalle miehelle kyseinen ilmiö oli lähinnä sääliä herättävä. Hän kertoi, että lähtökohta mielenkiinnon heräämiselle on, että nainen ylipäätään olisi saatavissa.

Koska itse olen selviytynyt alttarille, tai tarkemmin sanottuna maistraatin vihkimishuoneeseen saakka, kysäisin mieheltäni mikä minussa hänen mielenkiintonsa aikoinaan herätti. Hän korjasi välittömästi, etten minä suinkaan ollut se, johon hän ensin silmänsä iski, vaan allani ollut moottoripyörä. Seuraavaksi huomio kiinnittyi kertomansa mukaan nahkahousujen peittämään, loittonevaan takalistooni auton peruutuspeilissä. Tarpeetonta lienee sanoa, että miehissä minua viehättää heidän suorapuheisuutensa.

Pienimuotoisen aihetta selventävän tutkimuskierroksen tuloksena löysin myös muutamia muita  miehen mielenkiintoa herättäviä, ja toisaalta myös luotaan työntäviä piirteitä naisissa. Toki tässä, kuten muissakin asioissa, makuja on monia. Hymy on yleisesti ottaen kuitenkin se ensimmäinen asia, joka sulattaa jään. Useaan mieheen vetoaa myös söpö, hieman ujo ensivaikutelma. Hölöttävät naiset sen sijaan kierretään kaukaa, samoin prinsessamaiset ja ylpeän oloiset kottaraiset. Yleisesti ottaen toivotaan, että nainen näyttää siltä, että hän pitää itsestään huolta ja on laittautunut tilanteeseen sopivalla tavalla. Hutsahtavan yliampuvasti laittautuvat naiset eivät sen sijaan vakavalla mielellä liikkuvaa miestä viehätä. Ehdottomaksi inhokiksi miehet nostavat kaljamahaisen tai toisaalta liian laihan naisen. Hieman yllättäväkin toive on, että nainen olisi liikkeellä yksin, jotta lähestyminen olisi helpompaa. Olenkohan aivan hakoteillä, jos aavistelen, että mies haluaisi kokea pienen sankarillisen, ehkä jopa metsästysretkimäisen pistoksen sisimmässään, pelastaessaan ujohkon, ehkä tavallaan orvonoloisenkin, yksinäisen naisen kylmältä yöelämältä?

Miehet (tiedän, että teitä on siellä), valaiskaa meitä naisia siitä, mikä mielenkiintonne herättää ja mikä on varmin tapa pitää teidät loitolla? Osaamme sitten valita jomman kumman toimintatavan, kun on tarvis.