Kauas on tultu niistä ajoista, kun monikaan ei vielä tiennyt sanoa varmaksi, että missä Suomi maailmankartalla oikein sijaitsee. Sen lisäksi, että yllättävän moni ulkomaan asukki on elämänsä aikana törmännyt ehta-aitoon suomalaiseen, on heillä takataskussaan mitä erikoisempia suomalaistarinoita.

Käväisimme eilen jenkkiystäviemme jälkijoulubileissä ja päädyimme keskustelemaan alkuperämaastamme erään paikallisen naisen ja tämän jo aikuisen tyttären kanssa. Innostuin kovin kun he kertoivat, että lähes pari vuosikymmentä sitten, heillä oli ollut suomalainen tyttö au pairina. Nämä ulkomaalaisten tarinat kohtaamisista suomalaisten kanssa ovat mielestäni aina äärimmäisen mielenkiintoisia ja odotin innolla mitä tällä kertaa tuleman piti. Toisin kuin minä itse, tämä tyttö oli todistettavasti opettanut pestinsä aikana suomea muutenkin kuin kirosanojen muodossa, sillä naisten muistien sopukoista löytyi vielä sana ”pulla”, jolla au pairinsa oli aikoinaan perhettä hemmotellut.

Taputtelin jo mielessäni karvaisia käsiäni yhteen positiivisen suomikuvan levittämisen vuoksi, kun suomalaistarina jatkui. Oli koittanut perheen vanhempien parin viikon mittainen euroopanmatka ja au pair oli siksi aikaa saanut avukseen ja seurakseen Suomesta lentäneen, erityisen kuuman ja hyvännäköisen ystävänsä. Jotenkin tässä vaiheessa jo aavistelin, että tarina ei välttämättä pääty hyvin. Tuohon villiin pariviikkoiseen oli lopulta mahtunut niin käsistä karanneet kotibileet kuin perheen teini-ikäisen pojan neitsyyden menetyskin. Luojan kiitos eilisissä kotibileissä ei ollut tarjolla sitä pullaa, olisin nimittäin saattanut naurultani tukehtua siihen.

Että terveisiä vaan eräälle Tiinalle, tuolle kuumalle ystävätärelle, joka matkallaan teki lähtemättömän vaikutuksen perheen teinipoikaan. Sinua muisteltiin eräässä amerikkalaisperheessä tänä jouluna aivan erityisellä lämmöllä.