Ihailtavat ja ihastuttavat ystäväni Jasmin & Pia

Trendi haastoi meidät bloggaajat kertomaan ketä ihailemme ja miksi. Aihe ei kohdallani kahta ajatusta enempää vaatinut, sillä onnekas kun olen, löytyvät ne pari suuresti ihailemaani ihmistä omasta ystäväpiiristäni.

Nämä kaksi kaunista ja asialleen omistautunutta nuorta naista huokuvat intoa, positiivista asennetta, rohkeutta ja sellaista raudankovaa tahtoa, joka kantaa heidät vielä pitkälle. Siitä melko tiukastakin suorittajavaihteesta huolimatta, ovat he sydämellisiä ja ihania ihmisiä, joiden läsnäolosta voisi ammentaa inspiraatiota loputtomasti.
 

jasmin.jpg

Jasmin edustaa minulle ennen kaikkea sinnikkyyttä, vastoinkäymisistä selviämistä, tahdonvoimaa ja sellaista rohkeutta, joka kiikkuu järjen ja järjettömyyden rajamailla, eli juuri siellä, mihin oma kanttini ei riitä. Kuusi vuotta sitten hän antoi pikkusormen ratamoottoripyöräilylle ja ennen kuin ensimmäinen kierros oli saatu päätökseen, vei laji mukanaan vauhtia rakastavan naisen. Sitten eräänä elokuisena päivänä, sinä ensimmäisenä kesänä, hän epäonnekseen kaatui ja jäi takana ajavan kuskin yliajamaksi. Seurasi pitkä ja vaativa leikkaus, sietämättömät kivut, kahdeksan viikkoa liikkumattomana sängyssä, kaksi viikkoa pyörätuolissa, kolme viikkoa kepeillä ja kävelemäänkin piti opetella uudelleen.

Kun kuka tahansa muu olisi jättänyt homman sikseen, nousi Jasmin takaisin moottoripyörän selkään jo seuraavana keväänä. Kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 2011, Jasmin nousi SM-sarjan Superstock 600 -luokkaan, vaikka takana oli jo toinen, kaksi selkänikamaa murtanut onnettomuus. Pelolle ei kuitenkaan ollut tilaa Jasminin kypärässä ja hän luotti edelleen taitoihinsa, vastoinkäymisistä huolimatta. Vuonna 2012 Jasmin ajoi kovempaa ja paremmin kuin koskaan ennen, kunnes taas sattui ja tapahtui, tuloksena murtunut nilkka ja keskeytynyt kausi. Vaikka kroppaa koristavat arvet, hengenlähtö on ollut enemmän kuin lähellä, rahaa palanut ja uskottavuuden eteen on miesten keskuudessa joutunut tekemään töitä, on rakkaus lajiin niin kova, ettei hän edes osaisi kuvitella tekevänsä mitään muuta. Se, jos jokin, on intohimoa.

Tulevalla kaudella Jasmin ajaa osana Kallio Racing -tiimiä SM-sarjaa Superstock 600 -luokassa ja tottavie, tuo nainen näyttää vielä maailmalle närhenmunat.

(Seuraa Jasminia Facebookissa)

 

pia.jpg

Pia taas edustaa silmissäni paitsi lahjakkuutta omalla alallaan, myös äärimmäistä määrätietoisuutta, ahkeruutta, kykyä ohittaa negatiiviset puheet ja nähdä aina asioiden valoisa puoli. Reilut pari vuotta sitten Pia jätti Suomen ja julkisuuden taakan taakseen ja ryhtyi rakentamaan tulevaisuutta Los Angelesissa. Vaikka muutto itsessään oli helppo ja tuntui oikealta ratkaisulta, ei uran rakentaminen USA:ssa ollut niin yksinkertaista lakipykälien ja kovan kilpailun vuoksi. Elämä oli hektistä ja pärjätäkseen kilpailussa, piti alusta pitäen yrittää kaikkensa ja enemmänkin. Näyttelemisestä jo pitkään haaveillut Pia teki ahkerasti promootiotöitä ja kuvauksia samalla, kun suoritti erilaisia näytelmäkursseja unelmansa toteuttamiseksi. Agenttien viesti oli kuitenkin selvä – pelkät näyttelijäntaidot eivät riittäisi. Suomiaksentista olisi päästävä eroon jos mielisi näyttelijäksi tällä mantereella.

Suomalainen lehdistö ehti jo ennustaa Pian Amerikan valloituksen nopeasti päättyväksi ja toivotti hänet tervetulleeksi takaisin kotiin. Pia ei kuitenkaan ollut valmis nousemaan maitojunaan ja tarttui innolla kielelliseen haasteeseen. Päättäväisellä harjoittelulla ja ammattilaisten avustuksella alkoi aksentti nopeasti kadota taka-alalle samalla, kun ura näyttelijänä alkoi vihdoin kovan työn jälkeen avautua. Vain vajaa kaksi vuotta Los Angelesiin muuton jälkeen, sai Pia ensimmäisen oikean näyttelijänpestinsä, kun muutaman jakson mittainen hengenpelastajan rooli uudessa SAF3-sarjassa venyi lopulta lähes koko kauden mittaiseksi. Tämä jos jokin kertoo siitä, että tästä naisesta kuullaan vielä muualtakin kuin Seiskan sivuilta.

(Seuraa Piaa Facebookissa ja Twitterissä)

***

Nämä naiset, Jasmin ja Pia, ovat esimerkki siitä, että kun uskoo itseensä ja kykyihinsä ja tekee sitä mille sydän sykkii, on kaikki mahdollista.

Tytöt, te ootte mun idoleita!

 

 

Kuvat: Mikko Lundhal, Paige Craig

Suhteet Ystävät ja perhe Mieli Syvällistä

Täpötäysi mieli

Kello on jo yli puolenyön, kun vedän peiton ylleni pimeässä makuuhuoneessa. Kuluu hetki, ennen kuin silmäni tottuvat pimeään ja näen kiinnittämättä jääneet pyyhekoukut lipaston päällä. Pohtiessani olisiko pyykkikoneen yläpuolella olevassa kaapissa kiinnitysruuveja, muistan, että pyykinpesuaine loppui. Niin, huomenna pitäisi käydä kaupassa ja hakea samalla apteekista voidetta kulmien kestopigmentointien jälkihoitoon. Mitehän sitä osaisi nukkua niin, etten vaan unissaan rapsuttelisi kulmiani? Nyt kyllä pitäisi nukahtaakin, sillä huomenna on paljon töitä, treeniä ja se mielessä pyörinyt blogi-juttukin pitäisi tehdä. Paitsi etten enää muista mistä minun taas pitikään kirjoittaa. Kulmista? Treenistä? Äh ei, se oli jotain muuta, jotain tärkeämpää. Ai niin, rentoutuminen, sehän se aihe oli! Otanpa tässä nyt sitten rennosti, lasken hitaasti kymmeneen, yksi, kaksi, kolm….no mutta, onpas nälkä! Söisiköhän sitä aamulla puuroa raejuustolla vai jogurttia myslillä? Ehkä vähän molempia.

Olen ehtinyt olla sängyssä vain muutaman minuutin ja olen mietiskellyt kaikkea pesuaineesta kaurapuuroon ja niistäkin asioista valtaosaa yhtäaikaa. Siinä ajatusten risteillessä tajuan, että mieskin on vielä hereillä. Kutittaa melkein, kun se silittää käsivarresta. Kylläpä tykkään siitä paljon, sekä kutituksesta että miehestä. Mutta mitähän se miettii?

Minä: ai säkin oot vielä hereillä. Mitä sä mietit?
Hän: mmm…. häh? En mitään.
Minä: no kai sä nyt jotain mietit? Mä tässä mietiskelin pyyhekoukkuja, ruuveja, pesuainetta, voidetta, kulmia, unissaan rapsuttelua, töitä, treeniä ja sit yhtä blogi-juttua. Ja mulla on muuten nälkä. Keitettäiskö aamulla puuroa?
Hän: siis mitä… sä oot kyllä…äh, eikö sua satu päähän tuo ajatusten määrä?
Minä: ei? Etkö sä muka oikeasti ajatellu mitään?
Hän: no en, mä tässä vaan köllöttelen ja silittelen ja ajattelin nukahtaa.
Minä: Ai. Mut hei, mites se puuro…?
Hän: …hei nyt hiljaa…nuku!

 

Myönnetään, olen aika kateellinen miehelle ja hänen ajattelemattomuuden jalolle taidolle. Minä en vaan osaa olla ajattelematta, pohtimatta, mietiskelemättä ja vaihtoehtoja pallottelematta. Aivoni surraavat koko ajan ja käsittelen useinmiten useampaa kuin yhtä asiaa kerrallaan. Mies sen sijaan osaa halutessaan päästää aivot lomalle. Pitkällä automatkalla saatamme istua pitkäänkin hiljaa, kunnes katkaisen puhumattomuuden kysymyksellä: mitä mietit? Ja mies vastaa ettei mitään, kuuntelee vain musiikkia. Kuuntelen minäkin, mutta sen lisäksi mietin parisuhteen tilaa, ohitettujen talojen asukkaita, pellolla laiduntavan pihvisonnin päätymistä lihoiksi ja sitä koska pysähdytään syömään.

mieli.jpg

Tuon mielen tyhjentämisen jalon taidon haluaisin oppia itsekin. Että leijuisin autoradiosta soivan musiikin mukana ajattelematta mitään muuta tai että makaisin miehen kainalossa mieli tyhjänä ilman, että pohtisin pesuaineen loppumista, uutta penkkiennätystä, viiden vuoden takaisia tapahtumia Tuusulan perämetsässä, sarvikuonojen surullista kohtaloa ja Kaliforniaa tänä talvena vaivaavaa kuivuutta.

Tämä täpötäysi mieli on sekä lahja että taakka. Uskon, että vaikkei vilkas mieli minusta erityisen älykästä teekään, olen kuitenkin juuri sen vuoksi hyvä työssäni ja kirjoittamisessa, olen idearikas, osaan nähdä asiat eri ihmistyyppien näkökulmasta, tiedän useinmiten mistä narusta vetää ja mitä narun päästä putoaa niskaan. Mutta samaan aikaan on vähän raskastakin olla minä. En osaa kunnolla keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan, rentoutuminen tapahtuu kaikkea muuta kuin luonnostaan enkä innostukseltani ja ajatusvirraltani aina malta edes nukkua tarpeeksi. Sanonkin aina, että olen kuin maanis-depressiivinen ilman depressiota, mihin lie taikajuomaan pudonnut lapsena.

En tiedä pitäisikö tässä nyt sitten ryhtyä vetämään änkyräkännejä, joogalentää vai vaipua hypnoosiin, jotta saisin mieleni tyhjentymään edes hetkeksi. Täydellinen mielen rentouttaminen kun parantaisi suorituskykyä, keskittymiskykyä, luovuutta, laukaisisi jännitystiloja kehossa, parantaisi vastustuskykyä ja muutenkin auttaisi ymmärtämään itseään ja kehoaan entistä paremmin.

Että jos jollain teistä on hyviä ideoita mielen rauhoittamiseksi, otetaan niitä ilomielin vastaan!

 

Hyvinvointi Mieli