Onnenpäivä reissussa

Merituuli puhaltaa avoimista liukuovista sisään ja unohdun katselemaan jossain merellä kieppuvaa yksinäistä venettä. Puusta aivan liian lähelle autoa putoavan kookospähkinän kopsahdus katkaisee tauottoman tuulensuhinan palmunlehvissä. Ilma on kostea, matkalaukun sisältö on kostea, tukka on kostea ja iho kimmeltää auringonvalossa. Nyt ei todellakaan olla Kaliforniassa.

reissu13.jpg

Onnenpäivä on ollut viime päivinä hiljainen blogirintamalla, mutta sitäkin aktiivisempi Instagramissa kuvien postailussa. Syy rajalliseen media-aktiivisuuteen on pieni kaveriporukan irtiotto arjesta Floridan eteläkärjen tuntumassa, Islamoradan saarella. Ensimmäiset päivät ovat olleet melko tapahtumarikkaita, mutta mahdollisuus internetin käyttöön on ollut hyvin rajallista. Ja lopulta, kun olisi ollut sekä internet että aikaa muutaman rivin kirjoittamiselle, on pää lyönyt onnellisesti tyhjää, aivan kuin merituuli olisi puhaltanut loputkin järjenrippeet ulos päästäni. Tuossa aamulenkillä ajatuksia kerätessäni päätin kuitenkin ryhdistäytyä ja kertoa hieman reissun taustoja.

reissu14.jpg

reissu15.jpg

Reissun juuret ulottuvat oikeastaan aina viime vuoteen saakka, jolloin myimme yhden moottoripyöristämme. Ostajaksi ilmoittautui suunnilleen ikäiseni, paikallinen pariskunta, joiden kanssa vaihdettiin kauppakirjojen lisäksi lopulta myös puhelinnumeroita. Ystävystyimme nopeasti, vaikka emme lopulta kaikkien kiireiden vuoksi ehtineet tavata montaakaan kertaa. Kun he kertoivat lähtevänsä joulukuussa kesäasunnolleen Floridaan ja sanoivat meidän olevan tervetulleita vierailulle, olimme oitis varaamassa lentoja maan toiselle laidalle. Joten täällä sitä nyt ollaan, lomailemassa pienellä saarella Miamin ja Key Westin puolessavälissä, saman katon alla puolituntemattomien ihmisten kanssa. Viikonlopun aikana sekalaiseen seurueeseemme liittyi vielä viideskin meille ennalta tuntematon reissaaja ja voi pojat, että meillä on ollut hauskaa!

reissu5_0.jpg

Olen aina ystävystynyt helposti ja voinut sanoa melkein ensisilmäyksellä kuka leijailee kanssani samoissa sfääreissä. Ja tuon perstuntuman siivittämänä olen sitten päätynyt milloin mihinkin puolituntemattomien ihmisten kanssa eikä kertaakaan ole tarvinut pettyä. Voisihan sitä tehdä matkoja ihan kahdestaankin miehen kanssa ja kivaahan sekin on, mutta lopulta ne matkat ovat kuitenkin pääpiirteittäin aina sitä samaa, tehdään niitä asioita, jotka ovat itselle mieleisiä. Mutta kun ollaan reissussa suuremmalla porukalla, sitä tulee tehtyä ihan erilaisia juttuja kuin yleensä, harrastettua itselle vieraita lajeja ja käytyä paikoissa, joihin ei välttämättä muuten tulisi mentyä. Jos olisimme olleet matkalla kahdestaan, emme varmaankaan olisi keksineet lähteä iltamyöhään Miamin sivukujille katsomaan graffitimaalausta, varsinkaan kun taksikuskikin nauroi ja puisteli päätään, ettei kukaan haluaisi mennä niille kulmille tähän aikaan illasta. Mutta niin vain menimme ja poimimme illan ajaksi mukaamme kuudennen, maalintahriman jäsenen seurueeseemme.

Jotain tavallisesta poikkeavaa olemme mekin tuoneet jenkkiystäviemme lomamatkaan. Olemme tähän mennessä leiponeet perisuomalaisia korvapuusteja aamupalaksi, olen kertonut kaiken tietämäni ruisleivän leipomisesta, rantatalossamme raikaa iloisesti Amorphis ja jo muutaman päivän jälkeen seurueemme jenkkiosasto osaa ulkoa lähes kaikki oleellisimmat v:llä ja p:llä alkavat suomalaiset voimasanat.

reissu9_0.jpg

Nyt hyvää alkanutta viikkoa kaikille, minä siirryn seurueeni pariin suunnittelemaan tulevia kalastus- ja snorklausretkiä ja pohtimaan, kuinka saada rikki se pihalle pudonnut kookospähkinä.

 

Tällä hetkellä paras tapa pysyä mukana reissussa, on seurata Onnenpäivää Facebookissa tai Instagramissa!

 

Suhteet Ystävät ja perhe Matkat

Testissä: Munatoti

Kyllä, totta se on. Olen onnistunut elämään 31 vuotta, joista viimeiset neljä Yhdysvalloissa, ilman että olen koskaan maistanut munatotia. Ennen Yhdysvaltoihin muuttoa munatoti oli tullut minulle tutuksi lähinnä joulunajan Aku Ankoista, mutta muuten tuo epäilyttävällä nimellä varustettu periamerikkalainen juhlajuoma oli minulle täysi mysteeri. Oliko kyseessä todella nimensä veroinen kananmunajuoma ja jos oli, niin voiko se olla hyvää?

Täällä Yhdysvalloissa egg nog -purnukat ilmestyvät kauppojen hyllyyn jo hyvissä ajoin ennen joulua, yleensä reilusti marraskuun puolella. Ja joka vuosi olen katsellut purkkeja sillä silmällä, joskin pienen epäilyksen vallassa ja lopulta vain tyytynyt ihastelemaan kauniita pakkauksia sen sijaan, että olisin juomaa ostanut. Eikä ostopäätöstä ole ainakaan jouduttanut se, että miehen mukaan munatoti maistuisi kananmunalta enkä tähän tietoon nojaten ole itse osannut päättää millä valikoimissa olevalla lisämaulla haluaisin kananmunan kurkustani alas huuhdella. Ja niin ovat munatotit jääneet kauppaan.

Lopulta neljä vuotta asiaa harkittuani, ostoskoriini päätyi hetken mielijohteesta litran leka vaniljanmakuista munatotia. Merkkejä ja makuja oli tarjolla vaikka ja kuin, mutta suoritin valintani puhtaasti perstuntumalta ja pakkauksen ulkonäön perusteella. Joku fiksumpi olisi ehkä saattanut vertailla ravintoarvoja, valita luomutuotteen tai edes sen munatotin, jossa ei olisi lisämakeuttajana pahamaineista maissisiirappia, mutta minä olin aivan liian tohkeissani toimiakseni niin laskelmoivasti. Otin siis mukaani ensimmäisen kivannäköisen purkin joka käteeni sattui.

munatotia.jpg

Purkin tarjoiluehdotus ehdottaa munatotin juomista viinilasista kahdella kanelitikulla.
Minä tyydyin tavalliseen juomalasiin, ilman tikkuja.

 

Sitten eräänä iltana, salitreenin jälkeen, päätin avata purkin (palautumismielessä, tottakai). Tässä vaiheessa kurkistin jo varovasti ravintosisältöäkin ja totesin juoman sisältävän sekä sokeria että maissisiirappia eikä munatotilla muutenkaan ollut mitään tekemistä luomun kanssa. Olin kuitenkin sen verran innoissani, ettei minua olisi hetkauttanut juurikaan, vaikka munat olisivat avaruuskanoista lypsettyjä. Koska minulla ei ollut aavistustakaan siitä, tulisiko munatotia juoda mukillinen vai saavillinen, selvitin purkin kyljestä suositeltavan annoskoon, joka oli säälittävät 1,2 dl. Aika vähän, ajattelin, kunnes tarkistin annoskoon sisältämän energiamäärän. Kaksisataakaksikymmentäperkeleenkilokaloria ja 23 grammaa sokeria! Vertailun vuoksi mainittakoon, että samainen määrä Ikean glögiä sisältää sekin 21 g sokeria, mutta rasvattomuutensa vuoksi vain 90 kcal. No, joulu(kuu) on vain kerran vuodessa, joten aivan sama. Munajuoman lasiin kaadettuani tajusin, etten edes tiedä juodaanko juoma kylmänä vai kuumana. Ja hetkinen, purkissahan lukee alkoholiton, joten pitäisikö tähän lorauttaa alkoholiakin ja jos kyllä, niin mitä laatua? Pikaisen tutkimuksen jälkeen päädyin nautiskelemaan juoman kylmänä, ilman alkoholia. Käytännössä munatoti nautitaan kuitenkin aikuisten keskuudessa yleensä rommilla, viskillä, brandylla, vodkalla tai erilaisilla likööreillä höystettynä. Mutta silloin ei kai ole tapana käydä ensin penkkaamassa?

etiketti.jpg

Kyllä tällä pitäisi palautua treenistä.

 

Suhtauduin munatotin maisteluun suurella hartaudella ja kaikkine lasin pyörittelyineen, haisteluineen, ryystöinen ja maiskutteluineen tilanne vaikutti ehkä enemmänkin viininmaistelulta. Munatotin maku oli vaniljainen ja makea, hivenen munamainen, tammitynnyristä ei onneksi ollut tietoakaan, juoman koostumus oli paksu ja tuoksu neutraali. Lasissa juoma näytti sulaneelta jäätelöltä, jolta se itse asiassa vähän maistuikin. Kokemus oli yllättävän positiivinen eikä mielestäni lainkaan niin munamainen kuin mieheni oli manaillut. Mies tosin oli edelleen sitä mieltä, että munatoti maistuu ihan kananmunalta, hyi ja yök. No, maistuihan se, tavallaan, mutta kuitenkin paljon paremmalta kuin kananmunien, maidon ja sokerin yhdistelmän voisi kuvitella maistuvan. Havaitsin myös hyvin pian, että tuo 1,2 dl kerta-annos oli aivan riittävä, joten yhdellä purnukalla eletään helposti viikon verran, etenkin kun saan juoda kaiken itsekseni. Sen sijaan, että ostaisin munatotia toisen purnukallisen, ajattelin kokeilla valmistaa sitä itse hieman hillitymmällä sokerimäärällä. Tämän lisäksi aion kokeilla munatotia Cruzanin 9 spiced rommilla, joka ei voi mennä kovin pahasti pieleen.

munatoti.jpg

 

Niin voidaan taas vetää rasti yhden kokeiltavan amerikkalaisen perinnesyötävän päälle. Nyt kun sekä munatoti että maapähkinävoi ovat löytäneet tiensä suomalaiseen ruokapöytäämme, voisin kokeilla jotain uutta amerikkalaisherkkua. Olisiko ehdotuksia? Mielellään jotain muuta, kuin meidän paikallinen erikoisuus, uppopaistettu voi.

 

 

 

Koti Ruoka ja juoma