Päiväni emäntänä, eli 2000-luvun karjalanpiirakat
Meillä Orange Countyn suomalaisnaisilla oli lauantaina nyyttäri-tyylinen tyttöjen ilta ja tuosta inspiroituneena päätin tekaista tuomisiksi jotain perisuomalaista, eli karjalanpiirakoita. Karjalanpiirakoiden tekoon yksin kuluu helposti monta tuntia, joten virittäydyin emäntä-fiiliksiin heti lauantai-aamusta, jotta ehtisin paistaa satakunta piirakkaa ennen iltaa. Niin pyhä asia kuin karjalanpiirakat ovatkin, olen ottanut avukseni muutamia nykyaikaisia vempaimia operaatiota helpottaakseni, vaikka sitten kylän vanhimmat kääntyisivätkin haudoissaan.
Emäntä itse.
Se osuus, johon itselläni innostus yleensä tyssää heti alkuunsa, on riisipuuron keitto. Se kun on niin tuhottoman hidasta puuhaa, kun ei kaasu-uunissa pysty hauduttamaan yön aikana puuroa valmiiksi. Tätä vaihetta helpottaakseni kaivoin esille riisinkeittimen ja haudutin puuron aamun aikana valmiiksi siinä. Tässä tulee kuitenkin olla tarkkana, sillä maidon alkaessa kiehua, tulee riisinkeitin kääntää välittömästi keep warm -asentoon, pois riisinkeitto-asetukselta. Muutoin maito kiehuu keittimestä ulos ja uskokaa kun sanon, se sotku on valtaisa. Muutoin riisi saa keittimessä muhia valmiiksi ilman jatkuvaa kyttäämistä.
Riisipuuro tekeytymässä.
Karjalanpiirakoiden täyte:
1 l täysmaitoa
2 dl puuroriisiä
suolaa (mielestäni kannattaa suolata vähän reilummin kuin riisipuuro)
kananmuna
Mittaa riisit riisinkeittimeen, esilämmitä maito mikrossa ja lisää keittimeen. En kaatanut ihan kaikkea maitoa keittimeen kerrallaan, sillä maitoa tuntui imeytyvän puuroon hitusen vähemmän riisinkeittimellä tehdessä kuin normaalisti, joten lisäilin sitä sitten myöhemmin sen verran kuin oli tarvis. Laita suolaa aluksi vähän ja lisää sitä sitten, kun puuro on valmista. Puuroon saa myös jäädä hieman puruvastusta, sillä se kypsyy kyllä loppuun uunissa. Kun puuro on jäähtynyt, vatkaa sekaan kananmuna. Sataan piirakkaan tein satsin noin kolminkertaisena.
Karjalanpiirakka-taikina
1,5 dl vettä
1 rkl oliiviöljyä
0,5-1 tl suolaa
3 dl ruisjauhoa
0,5-1 dl vehnäjauhoa
Karjalanpiirakoiden taikina on helppo tehdä, sillä sitä ei luonnollisestikaan kohoteta. Sekoita kylmään veteen öljy, suola ja jauhot. Vaivaa hyvin niin, että taikinasta tulee tasainen massa, joka ei liiemmin tartu sormiin ja on helposti työstettävissä. Sataan piirakkaan tein myös taikinaa kolminkertaisen määrän.
Tasalaatuisimpia piirakoita saat, kun pyörität taikinasta pötkön jauhotetulla tasolla ja jaat pötkön tasakokoisiin paloihin (katso koko kuvasta). Tämän jälkeen pyörittelet palat palleroiksi, jotka voit joko kaulita soikeanmuotoisiksi, ohuenohuiksi levyiksi tai tehdä kuten minä, käyttää KitchenAidin monitoimikoneeseen kiinnitettävää pastarullaa.
Taikinapallerot.
Pastarulla on etenkin yksin leipoessa oivallinen apuväline. Pallerot pyöräytetään kevyesti jauhossa, litistetään ensin käsin hieman soikeaan muotoon ja työnnetään poikittain pastakoneeseen, joka on asetettu väljimpään asentoon (KitchenAidin pastarulla asento 1). Tämän jälkeen pastakone asetetaan tiukempaan asentoon (KitchenAidin pastarulla asento 3) ja taikina syötetään poikittain rullien välistä uudelleen.
Ensimmäinen kierros pastakoneen läpi.
Toinen kierros pastakoneen läpi ja valmista tuli!
Muistathan leipoessa pitää sekä taikinan että valmiiksi työstetyt, täyttämistä ja rypyttämistä odottavat piirakankuoret muovipussissa, jotta ne eivät kuivu! Itse teen kuoria valmiiksi aina pellillisen verran ja kun edelliset piirakat ovat uunissa, ryhdyn työstämään seuraavaa pellillistä. Täytettä ladotaan piirakan päälle ehkä vajaan sentin kerros jättäen reunoille tilaa reilun sentin verran. Rypytyksessä en osaa neuvoa, mutta ei se mitään ydinfysiikkaa ole, kuten aina annetaan ymmärtää. Aloitan rypytyksen piirakan keskeltä ja etenen kohti piirakan kärkiä. Itse kuulun siihen koulukuntaan, jonka mielestä myös piirakan päät tulee rypyttää insinöörin vaimomaisella tarkkuudella! Kun piirakka on rypytetty, käännän rypyt vielä kaksinkerroin, jotta ne eivät palaisi uunissa.
Piirakka täytettynä.
Ja piirakka rypytettynä.
Paistotarvetta:
kananmuna
voita, reilusti
Itse voitelen piirakat vielä kananmunalla ennen paistoa. Piirakat paistetaan korkeassa lämpötilassa ja itse väänsin uunin 275 asteeseen, jossa piirakat paistuivat 10-12 minuuttia. Heti uunista ulos oton jälkeen piirakat dipataan laakeaan astiaan, johon on sulatettu voita sen verran, että piirakat lillivät siinä kauttaaltaan. Tekemäni karjalanpiirakat eivät siis ole mitään kalorit alkaen -mallia. Tämän jälkeen piirakat joko laitetaan ritilän päälle "valumaan" tai kuten itse teen, laitan piirakat erittäin imukykyisen paperin päälle hetkeksi.
Piirakat uimassa sulassa voissa.
Ja piirakat valuttamassa ylimääräiset voit paperille.
***
Vaikka karjalanpiirakoiden teko onkin melko työlästä puuhaa apuvälineistä huolimatta, se ei siltikään ole hirvittävän vaikeaa, kuten yleensä annetaan ymmärtää. Itse asiassa karjalanpiirakoiden teko on melko helppoa ja tavallaan hauskaakin. Leivontaurakkaan kannattaa varata reilusti aikaa ja tehdä samalla kertaa minimissään sata piirakkaa, sillä oikeasti - ne ovat itsetehtyinä valtavan hyviä ja niiden menekki on melkoinen!
Kommentit
Noiden perinneherkkujen teko täällä niin hankalaa, kun ei oikein tarvikkeita ole saatavilla, siis ruisjauhoja nyt ainakin olisi oltava..Mun suosikki mitä syön suomessa iltapalalla on kylmä kaakao ja karjalanpiirakat :) Aamulla tein riisipuuroa, jouluna suomesta tullut riisipuuropussi onneksi aina kestää melkein vuoden tarpeisiin, joulun jälkeen teen aina banaaniriisipuuroa :)
Noi näyttää niin hyviltä ,että pitäsisikö tehdä vain vaaleakuorisia jostain muista kuin ruisjauhoista..
Hmmm. Hassua. Eikö sieltä saa puuroriisiä, kun ne sitä rice puddingiakin tekee? Eikö sieltä löydy calrose rice? Eikä dark rye flour? Edes nettikaupasta? :O
Ei sen ees tarvii olla puuroriisiä, mikä tahansa muhjaantuva riisi käy. Risottoriisi, muu valkea riisi... Kuha ei nyt basmati-tai jasmiiniriisä.
On sellasia puuroutuvampia, mut ei niin hyviä kun "suomalainen" (suomessahan se kasvaa niin kuin juhla moccakin on suomalaista kahvia monelle haha :) risella. Riisivanukas yleinen herkku täällä ,mutta joulupuuroriisin tarvitsen siis aina suomesta:)
En ole koskaan tilannut nettikaupasta mitään, mitä luultavammin ne tulee kirjattuina, sillä kenelläkään ei ole postilaatikoita. Kaikki laskut tulee ilman kirjekuorta teipattuina oven tai portin pieleen, usein myös heitettynä minne sattuu. Ylipäätään postia tulee ihmisille todella niukasti suomeen verrattuna, lehdet ostetaan liikennevaloissa tai lehtikioskeista..
Postitoimistokin on aika hasardia hommaa, itse käyttänyt dhl lähettipalvelua toisinaan ja se on ihan sika hintainen suomeen pän..
Varmaan joissain superfiineissä kaupoissa voi olla ruista ja sellaista real tyyppistä leipääkin saa wallmartista tms..Olen jotenkin luopunut vaan leivän syönnistä täällä, kun ei se ole yhtään niin hyvää, syön sitten kesällä suomessa :)
Onko sinulla muuten kaasu vai sähköuuni? Täällä kaikilla kaasuuuni ja se on ihan onneton leivontaan, esim kakut ja pullat ei vaan onnistu mulla mitenkään..Vinkkejä ;)?
Kyllä ne riisit varmaan karjalanpiirakoihin kelpaa :) Täällä jenkeissäkin ruisjauhon löytäminen on vähän haastavaa, mutta tosiaan noista vähän hienommista luomukaupoista niitä löytyy. Itse kyllä tilaan yleensä netistä, koska siten ne saa hitusen halvemmalla (ovat muuten sikakalliita verrattuna siihen mitä maksaa Suomessa!).
Meillä on kaasu-uuni, niin kuin melkein kaikilla täällä. Mulla on ihan kohtuullisesti onnistunut kyllä kaikki leipomiset, mutta ärsyttää kun sitä uunia ei saa niin matalalle lämmölle kuin Suomessa. Tämä aiheutti haasteita mm. perunalaatikon imellyttämiseen ja just ton puuron valmistamiseen uunissa. Lisäksi se uuni on tietysti fahrenheitteina eikä celsiuksina... en vieläkään muista ilman muunnin.comia, että mikä lämpötila vastaa mitäkin :D
Mulla oli kanssa kaasu-uunin kanssa ongelmia aina nimenomaan leipomisessa, ruuat onnistui jopa paremmin kuin sähköuunissa mutta esim ihan perus-mokkaruudut, pohja paloi joka ikinen kerta! :D
Mmm. Meidän uunissa taitaa olla kiertoilmasysteemi, vaikka onkin kaasu. Silloin se lämpö ei puske vain alhaalta päin. Lisäksi meillä on tosi huisit grillivastukset, jotka puskee sinistä liekkiä :D Saa hetkessä liekitettyä roastin pintaan kunnon värin.
Meksikolaisen ja amerikkalaisen kaasu-uunin erot meksilaisessa säilytetään kenkiä ja ylimääräisiä kattiloita tms amerikkalainen on kun joku sammon ja masuunin yhdistelmä :D
Kiitos vinkistä, sain sinulta inspiraation jo sunnuntaina tehdä elämäni ensimmäisen kerran karjalanpiirakoita. Käytin tietysti pastakonetta, ja lapset täyttivät ja rypyttivät. Hyviä tuli, ensi kerralla käytän myös sinun reseptiä, nyt sain tyytyä Pirkkaan.
Mainiota! Ilmeisesti kaikki oleellinen ilmeni jo sitten siitä mun Instagram-kuvasta :) Tuo resepti ei nyt kovin monimutkainen ole, että en tiedä miten suuri ero piirakoihin tulee teki sen sitten Pirkan vai meikäläisen ohjeella (joka on itse asiassa jalostettu Marttojen ohjeesta).
Ainoa kohta mitä reseptistä en ymmärtänyt, oli kohta "ylimääräinen voi". Miten niin ylimääräinen? :)
Ne on muuten niin limaisia ettei pysy hyppysissä :D
Oih- oli kyllä herkun näköisiä... Voisi melkein äidin kuuskymppisille pyöräyttää :) (niin, ja SILLOIN minäkin syön gluteenia!) :D Ihana kun sulla on sellainen Suomalais-porukka jonka kanssa voi pitää tollaisia nyyttäreitä, veikkaan että minunkin Enkku-elämäni olisi ollut piirun verran positiivisempi jos olisin löytänyt sellaisen... tuntui välillä niiiin erilaiselta loppujen lopuksi meidän tavat ja kulttuurit ihan Englantilaistenkin kanssa, saati sitten Romanialaisten :)
Meitä oli paikalla vain kourallinen O.C.:n suomalaisista naisista ja meitä oli silti 17 :) Meitä on täällä oikeasti aika paljon, monesta eri ikäluokasta, moneen eri junaan :) Muutama perhe asuu jopa tässä ihan meidän lähellä <3 Meillä on aina silloin tällöin näitä tyttöjen juttuja. Seuraavalla kerralla kokoonnutaan saunomaan ja kuulemma opetellaan tekemään näitä karjalanpiirakoita :D Minusta on tullut virallinen O.C.:n EMÄNTÄ.
Ahmm.. siis toi kuva missä piirakat ui voissa <3
Hmm, nayttaa niin hyvalta etta pitaisi varmaan koittaa viela itsekin, pari kertaa tehnyt piirakoita mutta ei ne kummallakaan kerralla ollut oikein hyvia....ruisjauhojakin olisi kaapissa. Ja emannalla nayttaisi olevan uusi hieno vari hiuksissa? :)
Hah juu, emännän tukka on kovasti puna/pinkki/ruskea-hässäkkä :D En ole tukasta tehnyt juttua, kun ei ole ollut oikein kunnon kuvia.
Mitä sie höpötät! Tuo on hieno kuva ja nätit on hiukset. Mie kans laiton semmosta sävyttävää Pepperin väristä ja tummanruskeisiin tuli kyllä ihan nätisti väri, semmonen viininpunanen. :) Sinun kuva on semmonen spontaaninpi kuin peruspose kuvat :) Tykkään!
"Vaikka karjalanpiirakoiden teko onkin melko työlästä puuhaa apuvälineistä huolimatta, se ei siltikään ole hirvittävän vaikeaa, kuten yleensä annetaan ymmärtää. Itse asiassa karjalanpiirakoiden teko on melko helppoa ja tavallaan hauskaakin."
Sama juttu kun munkeissa ja kinuskissa. Kummastakin kuulee lähinnä kommentteja, että kuka hullu tekee ite, kauheen vaikeeta ja keittiö palaa ja rasva räjähtää ja pitää kytätä lämpömittareita ja ties mitä. Pelonsekasin tuntein oon silti uskaltautunut molempiin, ja on ollut suunnilleen iiseimpiä juttuja mitä on.
Oooh, meillä aina mies hoitaa munkkien tekemisen. Pitäisikin sitä pyytää taas tekemään mulle munkkeja, tai donitseja :P
Kuolaan näppikselle... Ehkä täytyy joku kerta uskaltautua kokeilemaan (elämäni ainoa karjiskokemus on köksän tunneilta vuodelta nappi ja kivi). Ruisleivän tekoonkin ryhdyin itse asiassa sun esimerkin rohkaisemana, ja onneksi ryhdyin! Sehän on tosi helppoa ja tulee ihan hirveän hyvää.
Siis ruisleivän leipominen on ehkä helpoin homma mitä on! Varmasti helpoin leivottava kaikista leivistä. Ainoa miinus on se hitaus, kun siihen hapattamiseen menee niin paljon aikaa. Täytyy aina varata pari päivää koko leivontaprosessin suorittamiselle :)
Nuo ovat kyllä niin nättejä! Itse olen tehnyt karjalanpiirakoita muutamia kertoja, mutta näyttävät aina aika räjähtäneiltä. Kai se täytyy vain harjoitella lisää.
:D Ehkä mussa on jotain synnynnäistä rypyttäjän vikaa, kun niistä piirakoista on aina tullut aika nättejä :) Mutta olen minä kyllä hidaskin :D
Sorry, mut ei noin!!! ;)
Siis piirakankuoret pitää kaulita (mankeloida) pyöreiksi. Niin saadaan kauniimpia piirakoita. Kuoret säilyvät kuivumatta, kun ne pinotaan päällekkäin ja ripotellaan ruisjauhoa väliin. Sydämestä pitää jättää vain noin sentti näkyviin, ja kuori rypyttää pienempiin, tasakokoisiin ryppyihin. Eikä niitä voidella ennen uunia, varjelkoon sentään. Uunista tultua ne voidellaan pullasudin kanssa runsaalla voilla ja pinotaan voipaperilla voideltuun pärekoriin!!!!!!!
Mutta hatunnosto hyvästä yrityksestä! :D
Itse en ole aikuisiällä kertaakaan paistabut karjalanpiirakoita. Sain ylia nostuksen hommasta, kun mutsi herätti mut vuosia joka lauantaiaamu noita väkertämään.
Terv. Karjalaistyttö
Etsipä mulle pärekori Kaliforniasta :D ja hei kamoon, tossa ohjeessa lukee, että se voitelu paiston jälkeen eikä ennen ;)
Nää olikin 2000-luvun piirakoita, kato ;)
Ja lisäys vielä edelliseen: piirakkataikina kaulitaan ensin paksuhkoksi levyksi, josta sitten juomalasia muottina käyttäen painetaan pyöreitä kakkroita, jota sitten aivan automaagisesti (no, melkein) muovautuvat täydellisen pyöreiksi pohjiksi
Jos juomalasia saa käyttää niin saa pastakonettakin :D
Toki saa pastakonetta käyttää, niin tekevät modernit karjalaisemännätkin. Niinku äitinikin heti sen jälkeen, kun minä muutin pois kotoa. Ei ollutkaan yksin enää niin kiva kaulita kait.
Ja pientä haastetta muuten tuo se, että perimätiedon mukaan piirakan malli tulee leipojalta. Siis, eh.. leipojan tavaran mukaan. Se oli ihan hirveen hauska juttu, kun naapurin isännät hekotellen kehuskelivat punastelevan teinin piirakkaa nätiks.. En ihan kuollu nauruun.
Toivottavasti en nyt pilannu sun leipomisintoa iäks :D
Btw, mää tykkään sun blogista aivan sikana. Ihana, teeskentelemätön luonnonlapsi kuorrutettuna hyvällä huumorilla ja raa'alla suomalaisella sisulla. Ja mikä bodi!
Köh... enpäs tiennyt tuota perin mielenkiintoista yksityiskohtaa piirakoiden historiasta. Tässä minä vaan muina naisina levittelen piirakkani kuvia koko maailmalle! Melkein nolottaa, mutta onneksi en tehnyt niistä tuon suurempia :D Tästä lähtien teen vaan pieniä ja sieviä piiraita enkä tuollaisia rösöreunaisia torttuja ;DD
Oman karjalaisen mummoni reseptissä, jonka joskus olen kirjoittanut ylös sanelusta, lukee "lisää taikinaan ruisjauhoja kunnes kova, mutta pehmeä" :D Olen muutamaan kertaan tehnyt nyt taikinan Kenwood chefillä ja päätin että se on valmis kun tarttuu kiinni chefin sekoituspäähän. Hyviä tuli.
Joo, vähän niin kuin mun ruisleivän ohje "taikina on hyvää silloin, kun sen voi raakaa voimaa käyttämällä sekoittaa puuhaarukalla, mutta haarukka ei kuitenkaan katkea" :P
Minusta karjalanpiirakoiden tekemisessä mukavinta on kuoritaikinan kaulitseminen pulikalla :). Joskus siinä onnistuu oikein hyvin, ja syntyy monta ohutta kuorta vähässä ajassa, mutta kun on pitkä väli leipomisessa, niin silloin saattaa olla alussa vähän haasteellisempaa kaulitseminen. Eipä ole tullut mieleenikään käyttää tässä(kään) mitään konetta apuna, oon vähän sillai laiska kokki :). Ei oo kyllä konettakaan mitä käyttää.
Minulla on kaasu-uuni, jossa myös kiertoilma ja jotain automaattisia toimintoja, joita en ole käyttänyt koskaan. Tässä minun uunissa saa lämpötilan alimmillaan muistaakseni johonkin 70 C asteeseen. Tämä nykyinen uunini ei onneksi polta kovin herkästi pohjaan, ja kahvileivät ja leivonnaiset paistan uunin keskitasolla. Karjalanpiirakat paistan kuumassa uunissa reikäisellä air bake pizzapellillä uunin alimmalla tasolla, samoin ruisleivät. Imitoi parhaiten leivinuunilla paistamista. Panen siis pellin uuniin kuumumaan jo etukäteen, ja siirrän leivän kuumalle pellille paistumaan. Voitelen karjalanpiirakat sulavoi-vesi seoksella (25 g voita/3 rkl kiehuvaa vettä). Kuoritaikinaan en laita rasvaa.
Jos uuni polttaa alhaalta, niin kannattaa laittaa ritilälle foliota, ja jos tämäkään ei riitä, niin voi paistaa kakkua esim. niin että laittaa ohuen pellin alle, ja kakkuvuoka siihen päälle paistumaan. Sitten joutuu jopa ehkä hieman lisäämään lämpöä että leivonnainen paistuu myös sisältä. Kokeilemalla oppii parhaiten.
Suomessa asuessani en tehnyt karjalanpiirakoita, ja innostus niiden leipomiseen heräsi vasta täällä. Voin sanoa, että on aika ihana makuelämys syödä itse tehtyjä piirakoita ja ruisleipää!
Kommentoi