Sosiaalinen krapula
Pää on tyhjä. Ääni on hävinnyt jonnekin. Ajatus ei kulje. Nekin muutamat epämääräiset aatokset, jotka ovat pääni sisällä muotoutuneet konkreettiseksi tekemiseksi, ovat olleet lähinnä hyvin yksinkertaisia, perus elintoimintoihin liittyviä käskyjä. Päivän suurimmat ajatukset ovatkin olleet: ”ihan hirvee nälkä”, ”ihan karsee jano”, ”vitsi, että väsyttää” ja ”saisinko vain möllöttää tässä ja katsella kuinka elämä valuu sormieni välistä?” […]