Tunnustan, tykkään pinkistä ja shoppailen nuortenosastolla. Mutta haittaako se?

Silloin, kun minä olin pieni, meidät naperot puettiin sukupuolta korostamattomiin ruskeisiin ja sinapinkeltaisiin vaatteisiin. En tiedä yritänkö nyt aikuisiällä kompensoida tuota menetettyä värikylläisyyttä vai taistella vanhenemista vastaan, mutta ostin juuri itselleni neonpinkit farkkushortsit sekä paidan ja hupparin samasta väriskaalasta.

Olenko muka liian vanha käyttämään nuorten vaatteita?

Nyt voin vielä puolustella ostoksiani muoti-ilmiöllä, sillä neonpinkki tuntuu olevan yksi kauden kuumimmista väreistä. Pakko kuitenkin myöntää, että naistenosastolta ei pinkkiä löydy ja siksi eksynkin kerta toisensa jälkeen ostoksille nuortenosastolle. Voisinkin sanoa, että 80 % siitä ajasta, kun en pukeudu treenivaatteisiin, pukeudun kuin pahaiset kakarat ja loput 20 % ajastani yritän leikkiä aikuista. Mutta onko siinä sitten jotain väärää, että karvan alle kolmekymppinen tekee ostoksensa nuortenosastolla?

Pidän kirkkaista väreistä, hassuista leikkauksista ja valmiiksi kulahtaneista vaatteista. Eikä minua juuri häiritse, vaikka erottuisinkin massasta. Kuitenkin taannoin, kun kampaajani sanoi minulle, että mustaksi värjätty tukka on teinien juttu samalla tavalla, kuin pinkki on nuorten ja lasten väri, nousivat niskakarvani pystyyn. Olisiko minun todella pakko muuttaa pukeutumistani aikuismaisempaan suuntaan sitten, kun ikäni kakkosen sijaan alkaakin kolmosella? Vaikka eihän sitä tiedä, jos kaikki muuttuu kuin napista painamalla 21. toukokuuta, elämänviisari kääntyy iltapäivän puolelle ja muutun tylsäksi ja vakavaksi aikuiseksi.

Sitä odotellessa. Taidanpa lakata kynnet, vaaleanpunaiseksi.