Uusi alku.

Aloitin jo kerran blogin. Joudun tekemään sen nyt uudestaan uudelle alustalle, koska paikka johon sen viimeksi loin, lopettaa tämän kuun lopussa. Ei se mitään. Jospa tästä saadaan uusi alku! 🙂

Pistän alkukirjoitukseni tänne uudelleen myöhemmin, nyt haluan käydä käsiksi uusiin juttuihin. 

Haluan nimittäin kertoa omat ajatukseni siitä, kuinka tapella tätä ikuista harmautta vastaan. Oli niin ihanaa, kun lunta oli maassa edes pari päivää. Se suli äkkiä pois ja taas ulkona on harmaata, samalla mielikin alkaa harmaantua. Tekisi mieli vain kömpiä talviunille. Ehkä joku voisi herättää, kun maaliskuun aurinko jo paistelee?

Olen ottanut muutamia aseita käyttööni. Nämä eivät varmasti auta kaikkia, jokaisella on omat aseensa tähän taisteluun. Tärkeää on myös ladata mieli täyteen hyviä ajatuksia, jos harmaudelle antaa vallan niin mitkään aseetkaan eivät enää varmasti auta.

Itseäni auttaa liikunta. Liikehdintä johonkin muuhun suuntaan, kuin sohvan nurkkaan edistää huomattavasti mielenterveyttäni. Tanssiminen, punttien heiluttelu salilla, käsien ja jalkojen heiluttelu muuten vaan, venyttely, putkirullailu, uiminen. Vaikka ulkoilulenkki, tai jopa juoksulenkki. Juokseminen on kyllä hieman vastenmielistä. Mutta pääasia, että tekee jotakin. Liikunnasta saa hyvän mielen ja endorfiinit alkavat kutitella vartalossa. 

Rakas harrastukseni laulaminen. Se on ihanaa. Käyn laulutunneilla, siellä saan olla hetken poissa kaikesta muusta ja keskittyä olennaiseen. Tunti menee niin nopeasti, ettei sitä tajuakaan. Laulaessa voi unohtaa kaiken muun ja keskittyä ääneen, sanoihin, oman äänen hallintaan ja tuottamiseen. Ihan mahtavaa. Laulaminen on ollut aina tosi rakas harrastus minulle. 

Positiiviset ihmiset. Olen vain huomannut, että ei kannata viettää aikaansa valittavien mörrimöykkyjen kanssa. Tietysti, mitä muutakaan sitä voi olla täällä Suomessa kuin valittava mörrimöykky. Minäkin valitan koko ajan, kun on niin harmaata. Valittaminen tarttuu ja mörrimöykkyys tarttuu. Mieluummin vietän aikaani ihmisten kanssa, jotka tekevät jotakin muuta ja käyttävät aikaansa johonkin hyödylliseen. 

Käsityöt. Minä olen kuin vanha mummo. Tykkään neuloa sukkia, lapasia ja virkata koreja. Lopputulos palkitsee aina, samalla voi vaikka ilahduttaa ystävää, sukulaisia ja tehdä itselleenkin kaikkea hauskaa. Jos ei viitsi lähteä ulos, aika kuluu sisätiloissa mukavasti jotakin järkevää tehden.

 

Vielä en ole siis luovuttanut harmaustaistelussa. Täytyy vain pysyä liikkellä, niin pysyy elossa kevääseen asti. Pysykää tekin.

Kiitos ja näkemiin, 

Tiia