Kun uudesta tuleekin vanhaa parempi

…meinaan elämästä.

Silloin, kun luulee kaiken hajoavan palasiksi, se onkin mahdollisuus koota niistä jotakin uutta ja hienompaa! Erosin. Sairastin. Surin. Iloitsin. Kaipasin. Itkin. Nauroin. Kaikkea vuoron perään ja yhtä aikaa. Kaikesta kuitenkin aina selviää ja vaikeudet kliseidenkin mukaan vahvistaa. Siltä minusta on tuntunut viimeisen pitkän hetken ajan – ei ehkä ihan heti, mutta kun pahin alkujärkytys on mennyt ohitse. Mulla on ollut ympärillä ihana tukijoukko rakkaita ihmisiä, jotka tönäisivät mua aina oikeaan suuntaan silloin kun itse meinasin kaatua maahan ja jäädä siihen makaamaan. On ollut niin koskettavaa huomata, kuinka paljon ihmiset välittävät musta ja rakastavat mua. Mäkin välitän heistä ja rakastan heitä. Ei täällä tarvitse olla yksin. Onneksi.

En halunnut pitkään aikaan kirjoittaa enää mitään, en halunnut pitkään aikaan tehdä mitään. Nyt olen niin sanotusti siinä pisteessä että ”I’ve got my shit together” ja on aika suunnata kohti uusia tuulia! 

Maanantaina olin ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen laulutunnilla. Meni yllättävän hyvin, mutta kyllä oli aika pihinää välillä. Äkkiä sitä unohtaa asioita, mutta myös nopeasti taas muistaakin niitä. Onneksi mulla on todella upea ja ihana lauluopettaja, joka saa mut yrittämään aina kovempaa. Ja itselleen pitää nauraa, ei tarvitse aina heti osata kaikkea. Täydelliseksi ei opi koskaan, se on lohduttavaa ja inhimillistä.

Aloitin myös teatteriharrastuksen. Se tulee olemaan mielenkiintoista ja varmasti palkitsevaa, vaikkakin rankkaa myös. Uskon, että se on myös juuri sitä mitä nyt tarvitsen. Täydellistä vastapainoa kaikelle, mitä normaalisti teen.

Mulla on kovia haaveita ja tavoitteita jatkoa ajatellen, niistä ehkä myöhemmin sitten lisää. Nyt keskityn nauttimaan elämästä, rakkaista ihmisistä ja harrastuksista. Antaa elämän kuljettaa ja näyttää että mihin minä kuulun.

 

 

 

Hyvinvointi Mieli Ajattelin tänään Höpsöä

minä <3 musica

Mikä on sinun kaikkein rakkain harrastus? Tai jos et harrasta mitään, mitä teet vapaa-ajallasi mieluiten? 

Kaikki varmaan tekevät jotain vapaa-ajallaan. Todella monet harrastavat urheilua, erilaisia taide- ja kulttuurijuttuja, käsitöitä, ruoanlaittoa, jokaisella on ihan omat mieltymykset. Yleisesti kuitenkin jokaisella on jokin ”oma juttu”, jota tehdään kaikista mieluiten ja se tulee kuin itsestään. Tai jos tänään ei huvita, niin huomenna on päivä uusi. Se on jotain, johon niin kovin uppoaa. Asia, jota tekee mielellään ja se ei ole ikinä mikään taakka. Se on intohimon kohde, palava rakkaus?

”Jos täytätte mun lasini, niin tahdon kertoa/surullisen tarinan, joll’ ei oo vertoa.” No ei tämä ole oikeasti surullista. Enkä kerro Rosvo-Roopesta. Mutta tarinan kerron silti. Nimittäin minä olen jo pienenä, noin vuoden vanhana vaatinut saada oman mikrofonin. Olin ilmeisesti nähnyt niitä televisiossa ja tiesin, että sen kanssa kuuluu laulaa. Minä sain sellaisen. Äiti on äänittänyt lauluani, kun olen keksinyt omia biisejä. No siitä on jokunen tovi, melkein 24 vuotta. Edelleenkin laulaminen on minun rakkain harrastukseni ja mulla on selkeästi aina ollut tarve päästä toteuttamaan itseäni musiikin kautta. Olen laulanut kuoroissa, bändeissä ja laulutunneilla. Musiikki on mulle todella tärkeää. Jos en olisi ollut aikanani niin viisas, etten olisi hakenut sairaanhoitajakouluun, olisi musta varmasti tullut jonkin sortin taiteilija. 

Musiikki on mahtavaa. Oli mielentila mikä tahansa, siitä on varmasti tehty jo kappale, voit kuunnella mitä tahansa. Siitä on tehty uskomattoman helppoa nykypäivänä. On erilaisia palveluita, joilla musiikkia kuuntelee melkein ilmaiseksi. Näppärää avata vain ohjelma ja klikata pari kertaa ja kohta musiikki jo soi. Ei pölyyntyneitä CD-levyjä, ei tarvita enää minkäänlaista soitintakaan. Ei edes ole enää niin paljon sitä kulttuuria, että ostettaisiin CD-levyjä. Se on toisaalta harmi, niissä on se oma juttunsa. Jotenkin pääsi olemaan osa sitä juttua mukakonkreettisemmin ja kansilehdykäisestä pystyi lukemaan lyriikoita. Muistan edelleen ensimmäisen CD-levyn, jonka saimme siskoni kanssa yhteiseksi mammalta. Se oli YLLÄTYSYLLÄTYS Spice Girlsin toinen albumi Spiceworld, vuosi taisi olla -97. Jalassa oli myös jazzhousut, nekin oli muotia silloin. Oltiin siskon kanssa oikein ysäribeibejä ja hoilotettiin mukana 😀 

Musiikin myötä olen myös tavannut useimmat ystäväni. Heidän kanssaan on oltu monessa mukana. (Voitteko kuvitella muuten, jouduin tarkistamaan on oltu-taivutuksen kielenhuoltosivustolta, koska se kuulosti niin pöntöltä :D) On soitettu bändeissä, käyty erilaisissa tapahtumissa, bändi-illoissa, käyty keikoilla tai festareilla yhdessä. Kun kuulee jonkin kappaleen, tulee usein mieleen joku henkilö, tai jokin tapahtuma. Muistoja siis. Niitäkin on monia. Hauskaa on myös se, kuinka edelleen selkäytimestä löytyy jonkun kappaleen melodia tai sanat, vaikka et olisi sitä vuosiin laulanut. Miten niitä voi muistaa? Tuntuu, että pää on nykyään niin harva, ettei sinne meinaa mahtua enää mitään uuttakaan. 

Joskus mietin, että mitä jos huomisesta lähtien kaikki musiikki katoaisi? Mitä jos se poistettaisiin niin, ettei sitä osaisi kaivatakaan? Mä kyllä uskon, että ihmisellä on sisäänrakennettu tarve kaikkeen luovuuteen. Sitä sitten tulisi jostakin lisää. Myös mun päässä varmaan silti alkaisi väkisin soida jotain. Siellä kun usein soi jokin kappale/oma melodia. Niitä vaan putkahtaa päähän.

Tästä tuli nyt tämmöinen vuodatus ja hehkutus, mutta ei sitä oikein muutenkaan voi sanoa. Musiikki on ihanaa. Se tekee mut onnelliseksi, mikä tekee sinut?

Hyvinvointi Mieli Musiikki Ajattelin tänään