Yhden mielen kokoisia ajatuksia
Aika paljon ajatuksia, mutta mistään ei meinaa saada kiinni. Viimeksi kirjoitin ennen Espanjan reissuun lähtöä. Reissu meni hyvin, vain kerran seisoin väärässä junassa. Kysyin neuvoa eräältä nuorelta naiselta että olenko oikeassa junassa ja hän vastasi espanjaksi ”NO NO NO!” Ymmärsin, että en taida olla. Onneksi pääsin äkkiä pois. Yksin matkustaminen on todella puhdistavaa, saa katsella rauhassa ympärilleen ja tutkiskella myös itseään. Suosittelen lämpimästi kaikille!
Olen ollut jotenkin puuhakas sen reissun jälkeen, enkä ole myöskään ehtinyt kirjoittelemaan tänne. No nyt kirjoitan.
Oon viime aikoina miettinyt paljon ystävyyttä, mitä se on ja mitä se ei ole. Olen miettinyt omia ystäviäni, he ovat niin kovin rakkaita. Liian vähän tulee nähtyä kaukana asuvia ihmisiä, kaikilla on niin paljon vääntöä arjessa töiden, harrastusten ja muiden ihmissuhteiden parissa. Kuitenkin ne parhaat ystävät ovat sellaisia, että vaikka ei oltaisi nähty pitkään aikaan, juttu jatkuu siitä mihin se viimeksi jäi. Se tuntuu olevan välitöntä. Kukaan ei pidä erityisesti kirjaa siitä, kuka soitti viimeksi tai että kuka teki ja mitä teki.
Hyvän ystävän kanssa oleminen järjestää maailman palaset kohdalleen. Ihminen, jonka tuntee monen vuoden takaa, ei kaipaa selityksiä vaan ymmärtää kyllä vähemmälläkin. Yhteiset kokemukset ja menneisyys ovat selitys kaikelle. Hyvä ystävä myös tietää sinusta liikaa asioita, sellaisiakin, jotka eivät ehkä kestäisi päivänvaloa tai jakamista sosiaalisessa mediassa. Senkin takia hyvästä ystävyydestä kannattaa ehkä pitää kiinni… 😀
Ystävyys on kahden ihmisen näkymätön sopimus välittämisestä. Se on myös näyttö siitä, että toiseen ihmiseen voi luottaa ja turvata. Se on molemminpuolinen tunne joka vaatii kahdensuuntaista viestintää ja kommunikointia. Ystävyys ei ole hyväksikäyttämistä tai roikkumista. Ystävyys ei voi olla vain toisen vastuulla, koska siinä on kaksi ihmistä. Jos ystävyys käy liian rankaksi, pitää miettiä moneen kertaan, kuinka asian voi selvittää. Jos asiat menevät todella solmuun, voi olla parempi vain antaa olla. Aina ystävyyskään ei kestä kaikkea.
Hauskinta hyvän ystävän kanssa on se, että ei tarvitse tehdä mitään erikoista ja silti on hauskaa. Kun olin reissussa ystäväni luona, meidän piti lähteä ulos eräänä iltana. Meikattiin vaikka kuinka kauan ja lakattiin kynsiä, puunattiin siinä monta tuntia ja samalla puhuttiin kaikkea. Loppujen lopuksi jäätiin kotiin ja puhuttiin vaan koko ilta. Se oli tärkeämpää kuin baari-ilta. Me vain unohduttiin sinne, eikä enää edes huvittanut lähteä mihinkään. Eilen olin lenkillä toisen ystäväni kanssa ja taas sain tunteen, että mulla on rauha ja kaikki avaimet mihin tahansa.
Ei ihmissuhteet koskaan ole helppoja. Mutta ystävyys voi olla helppoa oikeanlaisten ihmisten kanssa. Tärkeintä on nauttia siitä ystävyydestä ja pitää siitä huolta. Johtopäätös, mihin olen tullut näiden viimeaikaisten pohdintojeni kanssa: ei tämä eläminen ole niin vakavaa. Se on itse asiassa aika hauskaa ihanien ihmisten kanssa.