IVF-päiväkirja

Minä jo blogin alussa omassa päässäni totesin, että en tule jaksamaan selittää mitä kaikkea vaikka IVF-hoito pitää lääketieteellisesti sisällään. Siihen on varmasti parempia ja luotettavampia lähteitä. Mutta voisin kirjoittaa miltä asiat minusta tuntuvat ja sitähän tämäkin on: oman napani kuulostelemista, tuijottelua ja pistelemistä. Tämä päiväkirja tuskin kiinnostaa ihan jokaista, mutta ehkä joku siitä saa vertaistukea itselleen, että mitä on odotettavissa.

Meillä IVF-hoidot käydään läpi lyhyellä kaavalla ja etukäteen saatu suunnitelma on seuraavanlainen:
7 pistopäivää GonalF:ää 150IU:ta, jonka jälkeen 8. päivän aamuna ultrassa tarkistetaan miten jatketaan. Kuudentena pistopäivänä tulee munasolujen irtoamista jarruttamaan Fyremadel.

Rakas päiväkirja…

KP1:
Kiertopäivä 1 koitti odotetusti (sunnuntaina). Täytimme omapolkuun kysymyksiin vastauksia ja sitten vain jännittämään mahdummeko hoitoihin. Yhdeksältä illalla lääkäri oli käynyt katsomassa tietojamme ja kirjannut jo muistiinpanoja, joista tuli Maisasta ilmoitus. Tämä oli lupaava merkki.

KP2: 
Tuntematon numero soitti aamulla kahdeksan aikaan. Hoitaja kyseli sairastamastani koronasta ja sanoi, että raskaammat koronataudit siirtäisivät hoidon aloitusta niin piti soittaa ja varmistaa. Ohjeita olisi tulossa lähiaikoina omapolkuun.

Iltapäivällä katsoin lääkehaulla mistä tarvitsemani piikit löytyisivät. Olin katsonut niitä aiemminkin rauhoittaakseni itseäni, että tarvittaessa saan ne nopeastikin. Ilokseni kaikkia piikkejä löytyi tällä kertaa lähimmästä apteekista.

Tämän päivän aikana mieleni kävi kunnon liukumäen. Ensin kunnon alkuinnostus, sitten paniikki että munasolut on varmasti jo tuhottu ja lopulta taas rauha ja luottavainen olo.

KP3, ensimmäinen pistospäivä:
Omapolkuun oli julkaistu pistosohjevideot jo päivänä 2. Taisin katsoa ne varmuudeksi ainakin kolmesti. Koko päivän oli melko tyyni olo muuten, mutta pistäminen hiukan jännitti. En pelkää piikkejä, joten suhtauduin kuitenkin aika optimistisesti.

Illalla varovasti tein kaikki ohjeen mukaan. Mies seisoi vieressä ihmettelemässä, että mitähän se nyt oikein tekee. Sain kaikki hienosti valmiiksi, mutta enpä meinannutkaan uskaltaa pistää. Psykologinen este tökätä itseään piikillä oli yllättävän suuri. Keräilin itseäni hetken ja lopulta sain tökkäistyä menemään. Eihän se oikeasti tuntunut edes oikeastaan pahalta. Ainoa edes vähän tuntuva osa oli aineen vapauttaminen pistoskynästä. Neulan työntäminen vatsamakkaraan ei tunnu laisinkaan. Pistoksen jälkeen tuli pari pikkuista pisaraa verta.

KP4, toinen pistospäivä:
Tänään minusta on tuntunut koko päivän, kuin pieniä viestejä välittyisi vatsassani. Mitään oikeaa kipua ei tunnu, mutta kuvittelen sellaiset ’olipa kerran elämä’ -lähetit herättelemään munasoluja uniltaan kasvamaan. Vaa’an perusteella olin saanut hoitoon ilmoittautumisen jälkeen 1,5kg lisää painoa. Päätä särkee vähän ja 9h yöunien jälkeen väsyttää. Vaihteleehan tuo paino muutenkin hiukan, joten kaikki oireet saattavat johtua lisähormoneista, tai sitten jostain muusta.

Illalla pyysin tällä kertaa miestä pistämään ja yllättävästi se menikin hyvin. Toisen pistäminen taitaa olla henkisesti helpompaa.

KP5, kolmas pistospäivä:
Tänään oli paino taas entisellään. Mahassa on edelleen olo, että siellä tapahtuu jotain, mutta en oikein sitä osaa selittää. Jotain herkkyyttä munasarjojen kohdilla tuntuu tai ehkä se on vain psyykkistä.

Nyt uskalsin itsekin jo vain tökätä menemään. Tällä kertaa ei tullut pisaraakaan verta.

KP6, neljäs pistospäivä:
Ensimmäisen kerran huomasin, että alkaa olla hermot vähän herkällä. Itkeskelen menemään vähän väliä ja tyhmistäkin asioista. Muutoin voin todeta että sivuoireita on huomattavasti vähemmän kuin pelkäsin.

Gonal-F:n pistäminen ei enää oikeastaan tunnu missään. Välillä pelkään, että olen

KP7, viides pistospäivä:
Oikeastaan jo eilen alkoi uudestaan tuntua vähän tukalalta. Tänään pitkällä kävelylenkillä puolentoista tunnin jälkeen alkoi olla vähän epämukava olo. Mahan päällä ei ole enää kiva makoilla. Nukkumisasennon löytää kyllä, mutta ihan kaikki eivät enää kelpaa (niin kuin minulle yleensä). Oikeastaan olen kuvitellut raskauden tuntuvan alkuvaiheessa vähän tältä. Järkeilin kyllä, että ylimääräiset follikkelit munasarjoissa ovat oletettavasti noin sentin kokoisia. Ihmekös tuo, jos vatsassa tuntuu turhan täydeltä.

Viimeinen yhden pistoksen päivä.

KP8, kuudes pistospäivä:
Edellisenä yönä heräsin stressaamaan munasoluja, maailmaa ja kaikkea. Tukala olo jatkui tänäänkin.

Illalla ensimmäinen fyremadel. Olin lukenut, että se on itse paholainen, joten vähän pelkäsin sitä. Ohjeetkin olivat niin epämääräiset, kun HUSin video käski tökätä kohtisuoraan vatsamakkaraan ja lääkkeen ohje 45asteen kulmassa reiteen. Vasta kun näin neulan olevan aika lyhyt (toisin kuin pelkäsin), totesin että menisin HUSin ohjeilla. Neula oli hiukan tylpempi, mutta reippaasti sinne vaan, ei tuntunut pahalta. Jälkeenpäin alue kuitenkin alkoi tuntua ärsyyntyneeltä ja vähän kipeältäkin ja tunne jatkui kunnes nukahdin.

KP9, seitsemäs pistospäivä: 
Kyllä tässä jo vähän odottaa, että pian joku ottaisi täytteet pois, mutta siihen saattaa vielä mennä monta päivää. Jännittää jo huominen ultra ja tuleva jatkosuunnitelma. En stressaa siitä, että onkohan munasarjoissa tapahtunut mitään, kun tunnen että jotain on varmasti erilailla. Mutta onko siellä tapahtunut sopivasti vai liikaa vai vääriä asioita? No huomennahan se selviää.