Julkinen vai yksityinen IVF-hoito?

Kenenkään ei pitäisi joutua laittamaan näitä asioita järjestykseen tässä asiassa. Olen vihainen, sillä maailmankaikkeus on epäreilu.

Aiemmista parista postauksestani on voinut ehkä jo todeta, että en ole kovin kärsivällinen, ja sitten toisaalta taas olen. Jaksoinhan kärsivällisesti odottaa raskauden alkua vuoden. Sitten kärsivällisyys loppui kuin seinään.

Nyt olimme päätöksen edessä, jossa vertailussa ovat aika ja raha. Meillä oli säästössä rahaa, joten voisimme aloittaa hoidot suunnilleen heti. Meidän ei olisi pakko odottaa ja kuunnella munasolujeni rappeutumisen ääntä. Mutta se kaikki raha olisi pois jostain muusta. Unelmoin myös kesämökistä tai omakotitalosta.

Ensimmäisenä päivänä kärsimättömyyteni voitti ja olin sitä mieltä, että meidän pitäisi aloittaa heti. Seuraavana päivänä totesin, että ennemmin ostetaan talo. Laskin hinnastoja läpi ja manasin kuinka epäreilua tämä oli. Ei yli vuoden odotuksen jälkeen pitäisi joutua odottamaan vielä puoli vuotta HUSin IVF jonossa vain saadakseen mahdollisuuden edes yrittää lasta. Toisaalta kenenkään ei pitäisi joutua maksamaan summia 4000+€  vain saadakseen mahdollisuuden.

Niin monina päivinä koko tämä asia tuntuu niin epäinhimilliseltä. Kuin muut olisivat moottoritiellä kohti loppuelämää ja itse olisi juuttunut liikenneruuhkaan. Pääsenkö perille vasta, kun juhlat ovat ohi? Pääsenkö edes perille?

Lopulta äitini sanat ratkaisivat. Hän sanoi, että ainakin pyydätte sen lähetteen ja menette odottamaan.

Voihan sitä siirtyä ohituskaistalle myöhemminkin. Ruuhkassa se toinen kaista näennäisesti vetää hetken nopeammin, mutta sitten silläkin saattaa jäädä jumiin.

Lähetteen lähettämisestä on nyt reilu kolme viikkoa. Mitään ei ole kuulunut muuta kuin ”olette jonossa”. Ei edes tiedä onko tämä nyt se oikea jono, se joilla pääsee IVF-hoitoihin. Vai jonotammeko vasta jonottamaan lisää. Odottaessa päivitän Maisa-portaalia päivittäin, jos se vaikka nopeuttaisi.

Tässä kuussa en olisi edes ollut valmis vielä hoitoihin, joten odottaminen tuntuu ihan pikkuriikkisen inhimillisemmältä. Ensi kuussa sitten varmaan revin hiukset päästäni.

perhe oma-elama
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *