Kun se alkoi tuntua pahalta

Varsinkin miehen lähipiiriin tulvii raskausuutisia. Minun lähipiirini uutiset ovat osuneet enimmäkseen aikaan ennen kuin ne vaivasivat minua.Silloin vielä osasin aidosti iloita lähimmäisteni puolesta. Tai vaihtoehtoisesti vähän kauemmas jokapäiväisestä arjesta.

Tilanne muuttui. Olin juuri alkanut myöntää itselleni, että kärsimme lapsettomuudesta. Niihin aikoihin mieheni paras ystävä ilmoitti kaveripiirin yhteisessä chatissa että ovat vaimonsa kanssa raskaana. Oma mieheni kertoi tämän minulle, ja aloin suoraan itkeä. He eivät olleet voineet yrittää kauaa.

Minun piti mennä mieheni ja hänen kavereidensa kanssa kiipeilemään sinä iltana. Kiipeilyporukassa oli yksi, jonka lapsi oli syntynyt viime kesänä, yksi jolla laskettu aika oli jo lähellä ja tämä uusi raskausuutinen. Ei muita. En pystynyt menemään, sillä tiesin, että en selviäisi siitä keskustelusta. Mieheni kuitenkin meni ja ihailen hänen lujuuttaan.

Jo ennen vauvauutisia olimme kutsuneet tämän miehen parhaan ystävän vaimoineen seuraavana viikonloppuna syömään. Minun teki mieli perua todella monta kertaa. En sitten perunut vaan suunnittelin aterian niin, että tarjolla ei ollut viiniä eikä homejuustoja. Sen sijaan oli alkoholittomia drinkkejä ja kypsää kalaa. Kunnon emäntä.

No onko raskauden kanssa kaikki mennyt hyvin? Kuulemma olivat tyytyväisiä, kun ultrassa oli näkynyt vain yksi lapsi, kun suvussa on kaksosia. Olivat laskeneet kymmenen sormea ja kymmenen varvasta. Kuinka suloinen, vaaleanpunainen vauvakupla?

Voin vähän pahoin ja meinasin ruveta itkemään. En saanut hymyiltyä ja vastattua kauniisti, joten kuulin itseni puhkaisevani heidän onnellisen kuplansa: ”Anteeksi, kun ei osata iloita teidän puolesta niin paljon kuin ansaitsisitte. Tämä on meille aika kova paikka, kun itse olemme yrittäneet lasta yli vuoden tuloksetta.”  Ja samalla tunsin kyyneleet.

Tämän julistuksen jälkeen eivät ole uskaltaneet puhua raskaudestaan meille mitään. Emmehän osaa hymyillä heidän jutuilleen niin kuin kuuluisi.

He kysyivät nopeasti, että onko meillä syy selvillä (ei ollut) ja kertoivat ’kannustavasti’ että tutun tuttukin oli tullut ensimmäisellä hoidolla raskaaksi. (Ai mitä hoitolaatua?)

Miehelle sanoin tuolla viikolla, että me muuten vihaamme heitä nyt. Niin vihataankin, mieheni vastasi. Viha tuskin on se oikea tunne, mutta on hankalampi kuvailla sitä tarvetta kohdistaa kateuden ja epäreiluuden aiheuttama itseinho johonkin oman parisuhteen ulkopuolelle.

Tuon raskausuutisen jälkeen ihan joka ikinen niistä on tuntunut pahalta ja saanut mielen maahan. Niitä on kuulunut ympäriltä tämän jälkeen vain noin yksi kahdessa viikossa. Helppo homma.