Odota, miksi (karkuun) juokset niin varoen?

Odottavan aika on pitkä ja tulevien lapsettomuushoitojen alku tuntuu olevan ikuisuuksien päässä. Kuukausissa on ainakin maksimi määrä päiviä, mitä väliin mahtuvissa kuukausissa voisi olla. Mutta onko päivissä enemmän tuntejakin? Siltä välillä tuntuu.

Näissä tulevissa kuukausissa on tosiaan hiukan liian monta päivää. Käy nimittäin melko varmasti niin, että syyskuun kuukautiseni alkavat kuun viimeisen viikon aikana (kukapa lukijani ei haluaisi tietää?) ja näin ollen, kun ohjeena hoitoon saa ilmoittautua lokakuussa, tulee kyseeseen vasta lokakuun loppu? Minä piiruntarkka ohjeiden noudattelija olen jo pohtinut, että kuinka pahasti joku voi minulle suuttua, jos kokeilen onneani jo syyskuun lopussa, kun se kuitenkin fyysisesti omapolussa on mahdollista. Pahimmassa pelossani, joku kieltää minulta koko hoidot, kun rikoin sääntöjä. Pakko myöntää, että kadehdin niitä ihmisiä, jotka viis veisaavat säännöistä.

Mutta, jos tunteja ja päiviä tuntuukin olevan normaalia enemmän niin, olen tehnyt myös itselleni normaalia enemmän suunnitelmia, jotka noudattavat suunnilleen seuraavia itselleni luomia ohjenuoria:

1. Keksi itsellesi joka päivälle tekemistä, mieluiten tietysti kivaa. Jostain syystä tosin viimeisimmän seitsemän päivän sisään meitä olisi halunnut tavata 3 vauvallista ja yksi raskaana oleva pariskunta. Mikä kiusataan lapsetonta ystäväämme -viikko tämä on, kun kaikki hyökkäävät kerralla? Mutta, jos suunnitelmia on useammille päiville, myös näistä on vähän helpompi pakoilla.
2. Urheile sydämesi kyllyydestä. Typeränä ihmisenä välttelin ”liikaa” urheilua, jotta se ei estäisi minua tulemasta raskaaksi. Juuri nyt todennäköisyydet raskaaksi tulemisesta ovat todella pienet verrattuna loppuvuoteen ja urheilu auttaa parantamaan mielialaa. Toisaalta hyväkuntoisena on ehkä helpompi fyysisestikin jaksaa moskassa tarpomista. Varmistelu olisi siis hölmöä (ja niin se on ollut ennenkin ja silti sitä teen).
3. Tee mahdollimman monta asiaa, joita raskaana tai lapsen kanssa olisi hankalampi tehdä. Uskon että suunnilleen kaiken voi tehdä edelleen lapsen kanssakin, kunhan vähän käyttää luovuutta. Mutta jotkut asiat ovat silti hankalampia. Joten viikon metsävaellukset, melontaretket sekä ravintolaillalliset ja viinipaketti – kyllä kiitos!
4. Älä tee asioita muiden ihmisten lasten ehdoilla vaan omilla ehdoillasi. Heidän tarvitsee niin tehdä, mutta sinun ei tarvitse, ja se ei tee sinusta huonoa ihmistä.

Olen todennut että mitä enemmän minulla on tekemistä, sitä vähemmän ehdin käyttää aikaani murehtimiseen ja toivomiseen. Ja silti minulta löytyy aina aikaa murehtimiselle ja ajatusten vatvomisellekin ja muiden blogeille ja keskustelupalstojen lukemiselle. Ja ne päivät tuntuvat pahalta, jolloin yksikään löytämäni lapsettomuusblogi ei ole päivittynyt eikä keskustelupalstoilla tapahdu mitään. Niinä päivinä tuntuu vähän siltä, että mikään ei kuitenkaan koskaan etene, vaikka kuinka odottaisi.