Tasaisin väliajoin kynsilakkavalmistajat julkaisevat ns. rumankauniita lakkasävyjä. Tiedättehän, sellaisia jotka eivät ihan täysin sovi ”perinteiseen” käsitykseen kauniista lakkasävystä, kuten murrettuja tai muuten erikoisia sävyjä. Rumuudestaan huolimatta monet näistä lakoista ovat kuitenkin todella viehättäviä ja jännittäviä. Ehkä niitä ei laittaisi kynsilleen työhaastatteluun tai ensivisiitille anoppilaan, mutta joinakin päivinä ne ovat juuri oikea ratkaisu. Itse olen ainakin ollut huomaavinani, että nämä ns. rumat sävyt ovat aika usein vihreän sävyjä. Niin myös tänään: tarjolla likaisenkeltaisenlimenvihreää, olkaapa hyvät.

Lakka on nimeltään Don’t Talk Bach to Me ja se on julkaistu OPI:n Germany-kokoelmassa syksyllä 2012. Itse havahduin tämän ihanuuteen vasta vähän aikaa sitten ja löysin oman kappaleeni erään verkkokaupan alesta alkukesästä. Ja heti ensimmäisestä lakkauskerrasta lähtien olin täysin myyty tälle lakalle, niin erikoinen, hauska ja kaunis se mielestäni on. Sävy on tosiaan tuollainen kellertävänvihreä, ja lakassa on mukana aavistus shimmeriä. Shimmer ei kuitenkaan pomppaa silmille, vaan näkyy ainoastaan tietyssä valossa. DTBtM ei väristään huolimatta ole missään nimessä räikeä lakka, vaan oikeastaan aika hillitty. OPI on julkaissut vähän samankaltaisen lakan Shrek-kokoelmassa (Fiercely Fiona), mutta tämä on selkeästi vihreämpi sävy.

DTBtM:n koostumus on OPI:n lakkojen tapaan erinomainen: lakka levittyy helposti, ei jätä raitoja, peittää täysin kahdella kerroksella ja pysyy kynsillä hyvänä keskimääräistä pidempään. Lisäksi lakka kuivuu kohtuullisen nopeasti myös ilman pikakuivattajaa (joka minulla on edelleen hankkimatta sen liisteröityneen Insta-Drin tilalle). Jokaisella kynsilakkafriikillä on suosikkinsa, mitä valmistajiin tulee. Jollakin se on Essie, jollakin Chanel, minä puolestani en pääse yli OPI:n lakkojen ylivoimaisuudesta.

Lakkasin kynteni tällä myös kesäkuun etelänmatkalle, ja koin siellä pari hauskaa mätsäystilannetta.

Pahoitteluni kuvanlaadusta, mutta eikös vain sovikin hyvin yhteen mojitoni kanssa tuo lakka! 🙂 Bongasin myös ihanan, täysin lakan kanssa mätsäävän laukun, jonka kuitenkin jätin sydän verellä kauppaan. Sen sijaan löysin hammastahnalakkani kanssa samaa sävyä olevan laukun, joten siltä osin loppu hyvin, kaikki hyvin.

Don’t Talk Bach to Me on lakka juuri sellaisiin päiviin, kun ei tee mieli olla sievä tai söpö, vaan raikas ja sopivasti asenteella liikenteessä. Se sopii asusteeksi joko mätsäämään vaatetukseen tai aiheuttamaan sävyjen riitasointuja – niitäkin on joskus hauska tehdä. Ehdottomasti yksi uusista suosikeistani!