MAC: Pink Pearl Pop ja Patisserie
Ostin matkaltani kaksi MAC:n huulipunaa, jotka eilisessä postauksessa vilahtivatkin. Pelkkien pakkausten perusteella saattaa kuitenkin olla hieman vaikea saada käsitystä sävyistä, joten tänään esittelen nämä kaksi uutta punarakkauttani vähän tarkemmin. Ostin punat tosiaan Palman MAC-liikkeestä ja hintaa niillä oli 19 eur/kpl. Normaalisti kiertäisin noin kalliit punat kaukaa (enhän olisi raaskinut ostaa edes niitä Maybellinen punia normihinnallaan), mutta jostain syystä reissussa on lupa vähän tuhlailla. 😉 Kuten kuvasta näkyy, kumpaakin sävyä on tullut testailtua jo muutaman kerran. Pidän molemmista tosi paljon enkä pysty sanomaan, kumpi on suosikkini – sävyt ovat niin erilaisia ja eri tilanteisiin sopivia.
MAC:n huulipunilla on monta eri koostumusta (käsittääkseni yhteensä 13 – huh). Koostumukset vaihtelevat sävyn intensiivisyyden, kiillon, peittävyyden, keston ym. mukaan. Näistä ostamistani punista Pink Pearl Pop on Cremesheen-sävy ja Patisserie kuuluu Lustre-sävyihin. Cremesheen-sävyt ovat kermaisia, kiiltäviä sävyjä, ja tämä koostumus on lukemani mukaan monen suosikki. Lustret ovat myös kermaisia, mutta kiiltoa on edellistä koostumusta enemmän. Cremesheen-sävyissä on ilmeisesti yleensä enemmän pigmenttiä kuin Lustreissa, jotka ovat läpikuultavampia. Kumpikin puna levittyy hyvin ja tuntuu huulilla mukavan pehmeältä. En ole ainakaan huomannut, että kumpikaan kuivattaisi huuliani, sen verran kevyt näiden koostumus on. Koostumuksesta johtuen tosin kestokaan ei ole järisyttävän hyvä, ja punaa saa lisäillä ehkä parin tunnin välein.
Pink Pearl Pop on ihanan raikas vaalea pinkki. Se ei kuitenkaan ole sokerinen hattarapinkki, vaan sopivan luonnollinen helmiäissävy. Olen usein törmännyt tähän sävyyn nettiä ja blogeja selaillessani, ja lähes aina sen yhteydessä on sana ”luottopuna”. Enkä ihmettele, sillä tämä todella on hyvin monikäyttöinen ja hyvä sävy. Pink Pearl Pop on hyvä sellaisiin päiviin, kun huulille kaipaa sävyä, mutta kirkkaat punat tuntuvat liian kirkkailta ja kiillot liian laimeilta. Se on sopivan pirteä, mutta ei liian bimbomainen, jos sellaista sanaa sopii käyttää. Usein vaaleanpinkit punat näyttävät huulillani luonnottomilta ja niistä tulee vähän sellainen prinsessaleikkimielikuva. Tämä puna oli positiivinen yllätys ja miellyttävä poikkeus tuohon sääntöön.
Patisserieen tutustuin myös alunperin netin kautta. Jossakin englanninkielisessä blogissa (en millään muista missä, sillä taisin eksyä sinne Google kuvahaun kautta) tätä kuvailtiin täydelliseksi blbb-sävyksi (my lips but better). Suomen kielessäkin taitaa nykyään vilahdella ”omat huulet, mutta parempi” -ilmaus. Tämä puna on ainakin minulle juuri tuollainen sävy. Sillä saa helposti luonnollisen, mutta huolitellun ilmeen. Tämän punan kanssa silmämeikkiinkin uskaltaa panostaa enemmän, sillä se ei herätä huomiota, mutta on siistimmän näköinen kuin huulet sellaisenaan. Kuvista näkee kiiltomaisuuden ja sen, miten puna käyttäytyy eri valossa. Miten joku huulipuna voikaan olla niin ”huulten värinen”?
Loppuun vielä pahoitteluni huulteni kunnosta. Olen jo pidemmän aikaa taistellut huulteni kanssa; niitä on vaivannut jokin kumma kuivuus. Ennen lomalle lähtöä tilanne parani, mutta aurinko teki tehtävänsä ja ahkerasta rasvailusta huolimatta kuivuutta esiintyy vieläkin. Minun piti kuoria ja rasvata huuleni huolellisesti ennen näiden kuvien ottoa, jotta ylipäätään kehtaisin julkaista kuvat. :D