Olen hyvin usein aikaani jäljessä kaikessa. Liityin Facebookiin varsin myöhään, hankin älypuhelimen myös aika paljon muiden jälkeen, ja kerran sen hankittuani sinnittelin vanhan Lumiani kanssa tähän kevääseen saakka, kunnes luovutin ja hankin uuden. Musiikin suhteen takkini on kääntynyt lukemattomia kertoja: aluksi voin sanoa vihaavani jotain artistia tai kappaletta, mutta vähän myöhemmin huomaankin pitäväni siitä. Myös vaatteiden ja kosmetiikan suhteen olen usein vähän myöhäisherännäinen: havahdun johonkin ”uutuuteen” vasta vaikkapa vuoden kuluttua, kun koko juttu on jo ihan vanha ja sen tilalle on tullut kymmenen uudempaa versiota. Mutta ei se minua haittaa! Minulle tärkeintä on, että löydän ne minulle itselleni parhaiten sopivat jutut – oli se sitten heti uutena tai parin vuoden päästä.

BB-voiteet ovat jo tosi vanha juttu, ainakin mikäli kauneusblogeja ja -guruja on uskominen. Niiden tilalle on tullut jo paaaaljon paremmat ja tehokkaammat ja loisteliaammat CC- ja ilmeisesti myös DD-voiteet. Minun kaapeistani löytyy kuitenkin tällä hetkellä kolme BB-voidetta, joten en koe kovin kipeästi tarvitsevani muita ennen kuin nämä kuluvat loppuun tai vanhenevat. Normaalisti käytän meikkipohjana jauhemaisia mineraalimeikkejä, joten voiteita tulee muutenkin käytettyä harvemmin. Näin kesäaikaan voiteet ovat käteviä (koska jauhemaisia meikkejä on aika hankala saada levittymään tasaisesti hikiselle naamalle :D), ja reissussa tykästyin käyttämään hankkimaani Maybellinen bb-voidetta.

Maybellinen Dream Pure BB -voiteen hankin hieman ennen matkalle lähtöä ja toivoin, että se osoittautuisi edes kohtalaisen hyväksi ostokseksi. En joutunut pettymään. Voide levittyi hyvin ja sitä sai myös kevyesti kerrostettua pahimpiin näppylä- ja punoituskohtiin. Aurinkosuojakerroin toimi ilmeisen hyvin, sillä käytin kasvoillani aurinkosuojana ainoastaan tätä enkä polttanut kasvojani kertaakaan. Ja sen koneesta ostetun Smashboxin primerin kanssa voide pysyi paikoillaan kuin tauti. Yleensä ihoni on niin vaalea, että vaaleimmatkin voiteet ovat minulle liian tummia, mutta tässä sävy oli onneksi riittävän vaalea.

Maybellinen voiteen lisäksi meikkipussissani (tai -laatikossani) on kaksi muuta bb-voidetta: Estée Lauderin Daywear sekä No7:n Beautiful Skin -voide. Keskimmäinen olisi muuten ollut valintani aurinkosuojaksi (SPF 35), mutta ruskettumattomille kasvoilleni se oli liian tumma. Sama vika on tuolla No7:n voiteella. Tuotteina kumpikin ovat hyviä, mutta alkukesän käyttöön sävyt eivät sovi.

Tässä sävyt samassa järjestyksessä kuin ensimmäisessä kuvassa: Maybelline Dream Pure BB, Estée Lauder Daywear, No7 Beautiful Skin. Valoa on sen verran, että sävyerot eivät näy täysin selkeästi. Tästäkin kuitenkin huomaa, että Maybellinen voide on selvästi vaalein. Estée Lauderin voide on puolestaan kaikkein keltasävyisin, kun taas No7:n voiteessa on enemmän punertavaa sävyä. Koostumukseltaan Lauderin voide on jäykin, ja se täytyy levittää kasvoille nopeasti, tai se jämähtää paikoilleen. Maybellinen voide on juoksevin (vaikka ei sekään mikään juokseva ole) ja se levittyy helposti. No7:n voide on koostumukseltaan Maybellinen luokkaa, ehkä aavistuksen jäykempi, mutta sekin levittyy moitteettomasti.

Tässä vielä parempi kuva sävyistä. Kuten kuvasta huomaa, ihoni on ruskettunut sen verran, että Maybellinen voide onkin jo liian vaalea. Tässä kuvassa myös Daywearin ja No7:n sävyero näkyy paremmin. Nyt voin käyttää Lauderin ja No7:n voiteita sellaisenaankin, mutta matkalla tykkäsin sekoittaa Maybellinea ja Estée Lauderin Daywearia: sillä tavoin sain sekä senhetkiselle iholleni sopivan sävyn että mukavan jäykän koostumuksen. Näillä voiteilla pärjäänkin helposti koko kesän: tummemmat sävyt riittävät, vaikka ruskettuisinkin vielä hiukan, ja ihon vaaletessa voin sekoittaa mukaan sopivan määrän Maybellinen voidetta – ja lopulta ehkä palata siihen taas kokonaan. Kätevää!

Vaikka auringonotto (ja ruskettuminen) on riskialtista, pidän siitä, että ihossani on kesällä enemmän sävyä. Tai oikeammin sanottuna ylipäätään sävyä. Talvisin olen kalpea kuin lakana, kaikki ihon virheet ja pienetkin punoitukset erottuvat läpikuultavan vaaleassa ihossani liiankin hyvin, ja joskus vitsailenkin olevani ihonväriltäni lähempänä sinistä kuin valkoista. Minun ei tarvitse olla ruskea kuin papu (eikä minusta varmaan sellaista saisikaan), mutta ruskettuneena näytän terveemmältä, joten en halua vältellä aurinkoa. Riittävä suojautuminen on kuitenkin tärkeää: en halua ihosyöpää, kun riskitekijät ovat jo valmiiksi selvästi olemassa. Toisin kuin moni kuvittelee, aurinkosuoja ei estä rusketusta: lomallani käytin pääasiassa 30:n suojakertoimella varustettua aurinkovoidetta ja rusketuin silti ihan riittävästi. Auringolta suojautuminen tulee tietysti muistaa muutenkin kuin etelänmatkoilla, sillä ainakin minä olen onnistunut polttamaan ihoni täällä Suomessa – jopa pilvisenä päivänä.