No music = No life

Heipsan 🙂 Oon ollut tän viikon kipeänä, joten en oo kyenny kuvaamaan ollenkaan. Sääli, koska on ollu mahtava sää 🙁 Tää pikku ”loma”, joka tuli todellakin tarpeen, antoi mulle aikaa tehdä omia juttuja (sairastamisen ohessa tietenkin). Katoin joka päivä elokuvia, joita en oo nähny pitkään aikaan mm. Ocean twelve ja Lahjakas herra Ripley ja kun olo koheni tartuin mun rakkaaseen kitaraan. Sain sen lahjaks mummolta pari 3-4 vuotta sitten, mutta mun ongelma on ollut aina, että kiinnostun asioista ja hylkään ne sitten kokonaan. Onneks tartuin kesän alussa härkää sarvista, pyyhin pölyt kitarasta ja aloin rämpyttää. Ja mä en ole mikään paras soittaja suoraan sanottuna, kunhan vaan soitan huvikseni ja nautin musiikista 🙂 Mietin vielä minkä nimiseks nimeäisin sen kitaran… 

 Nykyään oon alkanu nauttia soittamisesta, ennen meni hermot, kun sormet ei heti totellu xD Kitara on mulle pakoväline, kun ei jaksa keskittyä stressaaviin ja haluaa tehdä jotain omaa. Ja soittamisen takia oon alkanu tykätä enemmän kitara musiikista ja löytäny uusia bändejä: Soko, Bon Iver, Cat Power. Näiden bändien kappaleita mä soitan ja suosittelen niiden kuuntelemista vaikka Youtubesta tai Spotify:sta. Jos et tykkää niin ei tarvi kuunnella uudestaan ;D mutta mun mielestä aina kannattaa kokeilla uutta, mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle, myös musiikissa ! Ja voi yllättyä iloisesti, ken tietää…

 Jos on jättäny jonkun oman projektin kesken, unohtanu entisen unelman pölyttymään nurkkaan tai kadottanu sen harrastuksen, josta nautti silloin joskus, etsikää se ja antakaa itsellenne aikaa häärätä sen parissa ja toivottavasti löydätte sen innon ja riemun, joka teillä oli sen oman asian kanssa joskus kauan aikaa sitten. 

”I have these dreams…” elokuvasta Before Sunset (2004)

W