Kun melkein saa
Leffoissa ja tv-sarjoissa aina välillä näkee tilanteita, joissa mies ja nainen kohtaavat kaupassa tai bussissa, vaihtavat muutaman sanan ja päätyvät lopulta yhteen. Itse en ole pitänyt mahdollisena, että tällainen tapahtuisi kohdallani, mutta toisin kävi tai ainakin ehkä olisi voinut käydä.
Yhtenä talvisena aamupäivänä nousin paikallisbussiin ja istuuduin tyhjälle paikalle ikkunan viereen. Pian bussi täyttyi ja minäkin sain viereeni naispuolisen matkatoverin.
Bussin lähdettyä liikkeelle nainen kaivoi taskustaan kännykän ja rupesi selaamaan Tinderiä. Hän ilmeisesti huomasi katseeni ja kysyi ohimennen, että olenko minäkin Tinderissä. Vastasin kieltävästi. Pian nainen laittoi kännykän pois ja aloitti kanssani keskustelun. Hän kysyi elämästäni, opiskeluistani ja parisuhdetilanteestani. Lisäksi juttelimme niitä näitä säästä ja ruokapaikoista.
Sattumalta jäimme pois samalla pysäkillä ja sattumalta (tai niin luulen) jatkoimme matkaa myös samaan kauppaan. Matkalla kohti Prismaa nainen kysyi onko minulla Kik Messengeriä. Sitä minulla ei ollut, mutta ehdotin numeroiden vaihtoa. Tällaista tilannetta ei minulle ollut koskaan sattunut, joten jo siksi halusin tutustua tämän naisen kanssa tarkemmin. Nainen oli muuten nuori ja hyväkropainen. Itseäni joitain vuosia vanhempi kuitenkin.
Kävimme yhdessä kaupassa ja lähtiessämme eri teille lupasimme olla yhteydessä. Kotiin päästyäni ja saatuani lämmitettyä ruokaa puhelimeni jo soikin. Tapaamani nainen siellä soitteli ja kysyi voisinko parin tunnin päästä tulla hänen luokseen, sillä hän tarvitsisi apua. Ajattelin tietysti heti, että kyseessä on jonkinlainen seksuaalinen palvelus, jossa minua tarvittiin.
En suostunut heti, sillä tilanne rupesi vähän epäilyttämään. Mitä jos saavuttuani paikalle vastassa onkin jotain aivan muuta kuin odotan, ja vuosien päästä minut löydetään jostain paloiteltuna. Soitin siis hyvälle kaverilleni ja kerroin tilanteen. Kaverin mukaan minun olisi ehdottomasti mentävä, sillä tällaiset tapaukset eivät tule toistumaan. Sovimme, että ilmoitan hänelle osoitteen, johon menen ja pistän viestiä tapahtumien edetessä. Jos minusta ei kuuluisi mitään, kaverini lähettäisi apua.
Laitoin siis vähän parempaa vaatetta päälle, hyppäsin taas bussiin ja pian olin soittamassa uuden tuttavuuteni ovikelloa. Yllätykseni oli suuri, kun selvisi, että nainen ei ollutkaan yksin – hänen lapsensa olivat myös paikalla. Apuani tarvittiin, koska naisella oli omaa menoa ja jonkun pitäisi viedä hänen toinen lapsensa tunnin päästä luisteluharjoituksiin. Harjoitusten jälkeen voisimme sitten jutella.
Hetken taas mietin, että mitä ihmettä täällä nyt tapahtuu. Suostuin kuitenkin toimimaan lapsenvahtina, koska ei minulla muutakaan tekemistä illaksi ollut ja ehkä saisin ihan omanlaisensa palkkion lapsenvahtihommien jälkeen. Lähdin siis vanhemman lapsen kanssa kohti jäähallia. Vähän outoa se kieltämättä oli siellä jäähallin laidalla olla muiden lasten vanhempien kanssa seurailemassa harjoituksia.
Parin tunnin päästä olin jälleen naisen luona. Hän laittoi minulle iltapalaa ja seurailin siinä samalla kuinka lapsia laitettiin nukkumaan. Lastenhuoneiden ovien suljettua istuimme molemmat keittiön pöydän ääressä ja juttelimme niitä näitä. Aina välillä nainen kosketti käsivarttani ja kehui ihanaksi. Omassa päässäni olin vähitellen ruvennut ajattelemaan asioita liian paljon ja oikeastaan halusin jo pois. Nainen oli kyllä kaunis. Hän harrasti tanssimista sekä kävi säännöllisesti salilla ja kroppa oli tietty sen mukainen. Henkisellä puolella emme vain olleet samalla aallonpituudella ja se häiritsi minua lopulta enemmän kuin olin edes kuvitellut olevan mahdollista. Pöydän toisella puolella oleva nainen ei herättänyt minussa juuri mitään suurempia tunteita eikä oikeastaan enää kiinnostustakaan.
Jossain vaiheessa nousin ja sanoin, että nyt minun täytyy poistua aikaisen herätyksen vuoksi. Tässä vaiheessa nainen tuli lähelle minua, tarttui takapuoleeni ja kuiskasi ”haluatko sinä seksiä”. Tässä vaiheessa monia asioita pyöri päässäni. Mietin myös olevani unessa, sillä en edes haaveissani ollut kuvitellut itseäni tällaiseen tilanteeseen.
Olin kuitenkin päätökseni jo tehnyt. Kuulin itseni sanovan: ”Sori, nyt ei jaksa. Täytyy mennä”. Nainen katsoi hetken ihmeissään ja sanoi, että ehkä jonain toisena päivänä sitten. Poistuin asunnosta. En jaksanut odottaa bussia, vaan lähdin kävelemään kotiin päin ja mietin mitä helvettiä minä elämälläni oikein edes teen.
Tapasin naisen tuon jälkeen vielä pari kertaa. Noillakin kerroilla nainen vihjaili seksuaalisen kanssakäymisen olevan mahdollista, mutta pysyin päätöksessäni ja lopulta sain yhteydenpitomme katkaistua. Muutamille kavereilleni olen tilanteen kertonut. Vaikka heterouttani onkin kyseenalaistettu, niin en kadu tekemääni valintaa.
Aina ei pidä ottaa vaikka tarjolla onkin.