Älä kylvä naisvihaa

Olen viime aikoina lukenut useitakin feministisiä teoksia, joissa korostetaan naisten välisten verkostojen ja keskinäisen solidaarisuuden merkitystä. Varsinaista kääntymyskokemusta en kokenut, sillä olen ollut feministi jo lukiolaisesta asti. Silti näissä teoksissa oli myös minulle paljon uutta ja silmiä avaavaa.

Naisten on pidettävä toistensa puolta. Niin työelämässä kuin vapaa-ajalla. Teoksessa ”Anna mennä. Opas hauskempaan elämään” Rosa Meriläinen ja Saara Särmä kirjoittavat mahtavan hauskasti ja voimaannuttavasti naisten elämästä. Etenkin naisia jo pienestä kasvatetaan häpeämään – aivan eri tavalla kuin miehiä. Miehillä on edelleen ylivoima melkein kaikilla yhteiskunnan kentillä, mutta nostettakoon tässä esimerkiksi työelämä. Siksi onkin ensiarvoisen tärkeää kaiken naisten kannalta murtaa näitä miehisen vallan linnakkeita olemalla solidaarisia toisia naisia kohtaan. Naisen ei tarvitse olla naiselle susi työelämässä.

Toinen asia, jonka haluan nostaa teoksesta esiin, on se, että nainen voi olla hyvä tyyppi, hauska ihminen ja vakavasti otettava asiantuntija ilman että hänen täytyy muuttua ”yhdeksi jätkistä”. Nainen, joka yrittää saada hyväksyntää muita naisia polkemalla ja yhdeksi jätkistä tulemalla kusee omiin muroihinsa. ”Hyvä jätkä” -nainen ei ole koskaan samanarvoinen kuin miehet, vaikka siltä tuntuisi hetkittäin. Nainen, joka halveksii omaa sukupuoltaan ilmaisee naisvihaa, ei siis mitään rempseää ja rentoa jätkäasennetta.

Samalla tavalla naisvihaa ilmentää myös se, että edelleen ”poikamainen” tyttö nähdään parempana kuin prinsessaleikkejä leikkivä pinkkiin pukeutuva tyttö. Monesti tuntuu siltä, että puhuja haluaa alleviivata omaa rentouttaan sanoutumalla irti kaikesta tyttömäisestä nostaakseen omaa asemaansa muiden silmissä. Poikamaisissa tytöissä ei todellakaan ole mitään vikaa, eikä remontoivissa naisissa – puhun tässä siitä, että kaikki tyttömäinen (pinkki, röyhelöt yms.) nähdään typeränä hömpötyksenä. Se, että itse ei ole niistä kiinnostunut ei tarkoita sitä etteikö moni muu olisi – ja että tämänkin pitäisi olla yhtä arvokasta kuin poikamaiset leikit tai miesten harrastukset (esimerkiksi kodin elektroniikka).

Ehkä nämä kolahtivat sen vuoksi niin kovaa, koska en (feminismistäni huolimatta) ole aina ollut erityisen solidaarinen muita naisia kohtaan. Varsinkin nuorempana minulle oli tärkeää tulla nähdyksi ”hyvänä jätkänä” ja nauttia valtaa pitävien (tosin pienen ankkalammikon valtaa) suosiosta. Erityisesti halusin paistatella tässä valokeilassa yksin, jolloin näin muut naiset uhkana (ja häpeäkseni täytyy myöntää, että mustamaalasin joitain hyvin raukkamaisella tavalla). Tässäkin asian tiedostaminen – ja järjen kasvaminen iän myötä – ovat auttaneet. (Kyllä se siltikin vielä hävettää, mutta olinpahan nyt rehellinen teille.)

Toinen ajatuksia herättävä teos on Sheryl Sandbergin ”Lean in”, jossa fokus on työelämässä. Sandberg osoittaa kirjassaan mm. miten naisten suurin este urallaan etenemiseen ovat hänen omat pelkonsa ja jarruttelemisensa. Usein onkin niin, että naiset itse himmailevat ja pienentävät itseään. Yksi syy tälle on se, että naiset pienestä pitäen opetetaan siihen ja että tätä naisilta odotetaan kulttuurissamme. Urallaan etenevää naista pidetään usein kovana, kylmänä ja itsekkäänä, kun taas samalla tavoin toimivaa miestä pidetään itsevarmana johtajatyyppinä.

Myös tässä tunnistan nuorempaa itseäni: ei, en ole vielä valmis / en osaa vielä tarpeeksi / en hae tuota paikkaa, koska en sitä kuitenkaan saa… Ei ihme, että urakehitykseni on ollut perin surkeaa. Hienosti olin kuitenkin sisäistänyt ajatuksen siitä, että nainen ei saisi olla liian näkyvä ja kuuluva, viedä liikaa tilaa tai tehdä itsestään numeroa (saako nyt palkinnon?). Mutta parempaan suuntaan tässäkin mennään.

Paljon ongelmia on siis vielä tasa-arvon tiellä. En käy kirjoja tässä sen enempää referoimaan, lukekaa itse ja nauttikaa (ja voimaantukaa). Jokaisen naisen tulisi olla feministi, jos et usko, aloita hauskalla ja kevyellä tavalla. Esimerkiksi Caitlin Moranin teoksilla (ne jos mitkä karkottavat ankeutta, itse nauroin ääneen lukiessani).

Operaatio joie de vivre julistaakin: älä kylvä naisvihaa. Kannusta ympärilläsi olevia upeita naisia. Tämän voi tehdä esimerkiksi Rosa Meriläisen julistamaa ”kehu nainen päivässä” -ohjelmaa seuraten. Lisäksi: älä pienennä itseäsi. Sinussa ei ole mitään liiallista, vääränlaista tai rumaa.