*Kirjoitettu 25.1.2016*

No nyt siellä yllättyy ainakin pari ystävää, jotka ovat myöntäneet käyneensä kurkkimassa blogia uusien postausten toivossa. Ilman sen kummempia päätöksiä tai pohtimisia kirjauduin sisään ja avasin tekstikentän. Täytyy myöntää, että varsinkin viime syksy oli melkoista haipakkaa näin jälkikäteen ajateltuna. Kameraan en ole koskenut käytännössä kuukausiin eikä muiden blogeja ole juurikaan tullut selattua. Katsotaan aktivoidunko ja missä mittakaavassa.

Ihan ensiksi tuli mieleeni, että selaan olemassa olevat kirjoitukset läpi. Hauska muistella menneitä ja katsoa mitä sitä on tullut kirjoiteltua. Myös sensuuri voi iskeä.

Paljon on ehtinyt tapahtua sitten viime päivityksen:

1. Minä olen vihdoin maisteri, opettaja.
2. Meillä on toinen koira, Jalo.
3. Taidan saada valkoiset lattiat.

Jep, siinä ne tärkeimmät. Tähän haluaisin laittaa sen apinaemojin, jolla on kädet silmillä! Oikeasti on tapahtunut vaikka ja mitä vuonna 2015, mutta tuo Top 3 syksyltä tuli ensimmäisenä mieleen. Okei huijaan. Kun mietin viime vuotta, en voi sivuuttaa ensimmäistä menetystä perhepiirissä, opintojen viimeistelyä ja gradun puserrusta, opettajasijaisuuksia, väsymystä, Kööpenhaminan matkaa J:n kanssa ja ensimmäistä erilaista joulua ilman kotipaikalla oloa. Suurin osa tapahtumista on syksyltä, en edes muista, mitä alkuvuodesta tapahtui. Onneksi on Instagram, jonka kautta voin palauttaa mieleen hetkiä ja muistoja.