Kuka, miksi, milloin…

Haasteisiin heittäytyjä

On oikein hyvä ajatus yhdistää pikkulapsiarki ja sosionomiksi opiskelu – eikö? Itse en nähnyt yhtälössä mitään ongelmaa, en varsinkaan näin lasketun ajan lähestyessä taapero jalassa roikkuen. Meitä ”hullujahan” on joka junaan. Itselläni on takataskussa jo valmiiksi yksi AMK-tasoinen koulutus, joten paluu ammattikorkeakouluun ei tuntunut pelottavalta tai edes haastavalta. Ajattelin tietäväni millaiseen mehiläispesään pääni tungen.

Enemmän on… no, aina vaan enemmän

Blogin taustat roikkuvat siis raadollisesti opintopisteissä. Opintojen etenemistä kun voi dokumentoida näin vapaan kirjallisestikin. Blogi on myös ajatusten tuuletukseen ja työstämiseen, jos ja kun kohtaan opinnoissani haasteita, joista tulee vain tikkuja sormiin (päätä raapiessa).

Tällä hetkellä ensimmäisen jakson palautteita putoilee verkan ja toinen jakso on jo täyttä häkää käynnissä. Osittain lähestyvän lasketun ajan vuoksi olen työllistänyt opoa ihan kiitettävästi kyselyilläni ja AHOT-hakemuksillani. Excel on ollut oiva työkalu laatiessani opinnoistani projektisuunnitelmaa reilulle kahdelle vuodelle. Toki tämä pienokaisen syntymä on otettu aikataulussa huomioon.

Pidän opiskelusta – vähän liikaakin. Minulla on useampi koulutus, mutta ne eivät ole valitettavasti työllistäneet toivotusti. Olen kirjoittanut sen sata ja yksi hakemusta erilaisiin sihteerin ja projektityöntekijän toimenkuviin. Datanomista tradenomiksi edenneenä näin itseni tekemässä erinäköisiä kirjallisia töitä näppäimistö sauhuten… Savu vaan alkoikin tulla korvien välistä, kun tie ei tuntunut aukeavan edes työhaastatteluihin. Yleissihteereistä on ylitarjontaa, enkä lähes kymmenen vuoden myynnin ammattikokemuksella osannut myydä kokemustani itseäni kiinnostaviin yrityksiin.

Arvet vain kaunistavat

Henkilökohtainen tragedia muutti myös työurani suunnan. Tyttärelläni todettiin varhaisessa lapsuudessa kehitysvamma. Tämä muutti ajatus- ja kokemusmaailmaani. Arvoni pehmenivät. Hakeuduin sosiaali- ja terveysalalle töihin huomatessani huutavan pulan empaattisista ja ammattitaitoisista osaajista. Tein ensin haastavaa työtä vuosia ilman alan koulutusta. Kun lopulta hakeuduin lähihoitajaopintoihin, suoritin ne kymmenessä kuukaudessa. Joillakin tunneilla pääsin jopa ”opettamaan” muita oppilaita, kun itselläni oli syventävää tietoa ja työelämä osaamista aiheesta, josta opettaja hallitsi vain kevyesti opetusmateriaalin teorian.

Toiveenani on ollut jo pidempään yhdistää laaja osaamiseni ja eri koulutusteni tuoma tietotaito. Viimein toisen tyttäreni synnyttyä päätin, että on muutoksen aika. Tulin valituksi sosionomi-linjalle todistusvalinnalla ja tässä sitä nyt mennään… Jospa nyt saisin sidottua kaikesta osaamisesta sellaisen kokonaispaketin, joka työllistää mieleiseen hommaan.