Myötä- ja vastamäessä

Olen Helsingin sanomien verkkotilaaja. Paperilehdistä kotiini tulee vain Yliopisto lehti, vaikka en yliopistossa ole kuin muutaman kurssin suorittanut. Minä kuitenkin rakastan lukea hyvin toimitettua ja sivistävää julkaisua. Usein lehden tekstit herättävät ajattelemaan.

Paljon saa, tai joutuu, Hesarista lukemaan varhaiskasvatuksen alhosta. Sosiaalinen omatuntoni alkaa kolkuttamaan. Olenko tehnyt väärän uravalinnan? Miksi opiskelen aikuispuolen sosionomiksi, kun voisin olla yliopistossa opiskelemassa varhaiskasvatuksen opettajaksi?

Nyt olen opinnoissani tullut siihen kohtaan, että olen valintani tehnyt. Silti en voi olla miettimättä, että onko sittenkään liian myöhäistä hankkia vaka-pätevyys todistukseen. Koen, että minulla olisi kykyä, näkemystä ja taitoa toimia varhaiskasvatusympäristössä, niin eikö minun tulisi antaa osaamiseni sinne missä sitä eniten tarvitaan. Mutta se intohimo?

Voiko työ olla kuin sovittu avioliitto? Vailla kiihkoa, mutta muuten toimivin komponentein. Kärsiikö sitoumus, jos nimi paperissa on vain nimi paperissa? Mikä on työsopimuksen avioehto?