Kompetenssien kautta

Sosionomin (AMK) kompetenssit ja ammatillinen ydinosaaminen

Opintojeni loppusuora alkaa lähestyä. Varsinaiset kurssit vetelevät viimeisiään ja harjoittelut lähestyvät. Näin harjoittelujen alla onkin hyvä paikka reflektiolle. Pohdin omaa osaamistani tässä kohtaa sosionomin kompetenssien kautta. On haastavaa reflektoida osaamistani pelkän teorian pohjalla. Olen siksi pyrkinyt muodostamaan käsityksen itsestäni toimijana perustuen varhaisempaan työkokemukseeni ja sote-alan opintoihin.

Sosiaalialan eettinen, työyhteisö-, johtamis- ja yrittäjyysosaaminen

Itselläni on aina ollut voimakas tarve pyrkiä oikeudenmukaisuuteen. Tämä on johtanut välillä pettymyksiin. Minulla on vielä kehitettävää epäoikeudenmukaisuuden sietämisessä. Sosionomina joudun käytännön työelämässä kohtaamaan resurssien rajallisuuden ja ylhäältä tulevan johtamisen. Tämä yhtälö saattaa haastaa eettisen osaamiseni. Henkilöstöjohtamisen tradenomina odotan eniten lähijohtamisen harjoittelua. Tarkoituksellisesti työskentelen ensin 10 viikon kehittämisharjoittelun, jonka perään suoritan lähijohtamisen harjoittelun. Uskon, että näin lähijohtamisen harjoittelu antaa minulle paremman näköalan resurssien käyttöön, vaikuttavuuden arviointiin ja syventää näkemystäni kehittämishankkeiden hyödynnettävyydestä. Odotan myös innolla koko aiemman opintohistoriani hyödyntämistä.

Asiakastyön osaaminen

Työskennellessäni asiakaskontaktipinnassa uskon yhden haasteistani kietoutuvan sen ympärille, etten kykene edistämään ihmisarvoa, tasapuolisuutta ja oikeudenmukaisuutta toivomallani tavalla. Esimerkiksi asiakkaan kanssa on rajallinen aika, mutta asiakkaan ongelmat voivat vaatia suuremman panoksen tuloksien saamiseksi. Onko tällöin oikeudenmukaista, että kaikille on saman mittainen ohjausaika? Osaanko huolehtia siitä, että myös hiljaiset huomioidaan, ei vaan he, joilla on kovin ääni ja taitoa hyödyntää järjestelmää? Uskon, että minulta löytyy asiakastyössä tarvittavat tuntosarvet, avoin mieli ja kompetenssia hyödyntää moniammatilliset mahdollisuudet. Nähtäväksi jää miten suuri osa ajasta on itselleni niin rakasta toimistotyötä ja paljonko jää aikaa itse asiakkaalle.

Sosiaalialan palvelujärjestelmäosaaminen

Jotta voin varmistua siitä, että asiakkaani saavat tarvittavan tuen tarvitsen palvelujärjestelmäosaamista. Palvelujärjestelmien tuntemus ja niiden hyödyntäminen on sosionomin osaamisen keskiössä. Palvelut ovat hyvin hajanaiset ja kenttä alati liikkeessä. Kolmannen sektorin tunnettavuus ja hyödynnettävyys ovat avainasemassa. Katoava vapaaehtoistyönperinne huolestuttaa minua niin kansalaisena kuin sosionomina. Lisääntyvä palvelutarve tarvitsee myös luovia ja innovatiivisia palveluratkaisuja. Tähän tarvitaan legitiimiä tietoa ja toimivia verkostoja. Löydänkö oikeat yhteistyötahot ja osaanko koordinoida verkostotyöskentelyä? Mikä on uskottavuuteni uutena työntekijänä?

Tutkimuksellinen kehittämis- ja innovaatio-osaaminen

Tiedon soveltaminen on vahvuuksiani ja informaation jakaminen kuuluu kiinteänä osana työkaluihini. Jään silti pohtimaan, miten minulla on työelämässä konkreettisesti aikaa etsiä uusia menetelmiä ja perehtyä niiden soveltuvuuteen omalle asiakasryhmälleni. En halua sortua tekemään työtä vapaa-ajallani, sillä tarvitsen myös aikaa palautua työstäni. Perheelleni ajan ja huomion antaminen on vastapainoa työlleni ja toimii akkujeni lataajana.

Kriittinen ja osallistuva yhteiskuntaosaaminen

Parasta kuitenkin työssäni tulee olemaan sen vaikuttavuus. En ole ”pelastamassa maailmaa”, mutta vaikuttamalla yhdenkin ihmisen hyvinvointiin ja osallisuuteen tiedän tekeväni merkityksellistä yhteiskunnallista työtä. Yhteiskunnassamme tuloerot kasvavat ja heikommassa asemassa olevat voivat yhä huonommin. Sosionomeja tarvitaan nyt enemmän kuin pitkään aikaan, mutta miten meidät työkentällä arvotetaan? Toivon, että tiukoista budjeteista huolimatta pääsen työssäni toteuttamaan niin ennaltaehkäisevää otetta kuin sujuvaa jälkihuoltoa.

Kokemuksesta tiedän, että harvoin asiat menevät kuten kuvittelee niiden menevän. En voisi siksi enempää odottaa harjoittelua. Sitä, että viimein pääsen oikeasti hyödyntämään osaamistani. Kompetenssit eivät ole tarkkarajaisia, vaan ne soljuvat toistensa päälle ja limittyvät keskenään. Työelämässä osaamiseni tulee määrittelemään se, miten osaan soveltaa opittua kokonaisuuden hallitsemiseksi.

Hyvinvointi Opiskelu Työ

Niin kauniina kuvina, vakavina unina.

Ensimmäinen opiskeluvuosi oli sen verran kiivas tahdiltaan, että myönnän usein nukahtaneeni läppäri sylissä. Väistämättä teemat ja asiat päätyivät uniin asti, joskin ei onneksi painajaisiksi saakka. Varsinaisia kuvia ei jäänyt montaa talteen matkan varrelta. Luennoilta otetut räpsyt heijastetuista PP-esityksistä tuli poistettua heti. Joitain kuvia kuitenkin tuli talletettua ja jos niistä ei nyt ihan kehityskaarta saa piirrettyä, niin antavat ne hieman väriä tähän oppimistarinaan.

Ensimmäinen parityö oli huikea hyppy niin opiskeluun kuin itse sosionomin osaamisalaan. En ollut ikinä edes tavannut pariani, kun opiskelijoiden WA-ryhmässä sovimme yhteistyöstä. Teams ja WA olivatkin toimivia välineitä, jotka opintojen aikana kävivät hyvin tutuiksi. Vuoden aikana tuli työskenneltyä paljon samoissa ryhmissä, mikä ei lähtökohtaisesti ole aina hyvä asia. Opiskellessani useampaa kurssia samanaikaisesti minun tuli kuitenkin sopeutua tekemään töitä aina uusien henkilöiden kanssa. Tämä on mielestäni ollut hyvää oppia tulevalle sosiaalialan ammattilaiselle, sillä tulemme todennäköisesti työskentelemään monialaisissa työryhmissä työelämässäkin. On siis hyvä jo asennoitua avoimesti yhteistyön tekemiseen ja hioa tiimityötaitoja.

Parityömme periytyvästä vähäosaisuudesta sai esittelytilaisuudessa käsissämme myös visuaalisen ilmeen, josta jäi kuva muistoksi. Kirjallisen osuuden hieno arvostelu lämmittää vieläkin mieltä. Viestinnän opettajan kannustava kommentti: ”Ehdottomasti julkisuuteen!”, jäi kuitenkin toteutumatta.

Parityön esittely visuaalisena

Ensimmäisen vuoden toisella neljänneksellä omaa luovuuttaan pääsi käyttämään myös käyttöteoriasalkku-tehtävässä. Salkustani tuli ”kirppu”, jossa tehtävänannon mukaan siivekkeiden alle kätkeytyi tietoa niin omasta asennoitumisestani, osaamisestani ja konkreettisista sosionomin työkaluista. Salkkua tai osaa siitä pääsi esittelemään muille opiskelijoille kampuksen pääaulaan rakennetuilla ”messuilla”. Hyvin erityyppisiä ratkaisuja oli kukin tahoillaan kehitellyt.

Messupisteellä

Mitä viivan alle jää?

Vuoden vaihteen jälkeen kampuksella kuhisi. International Week tarjosi luentoja laajalla kattauksella. Ensimmäisenä päivänä järkytyin, miten ruosteessa oma englannin ääntäminen olikaan. Onneksi natiiveja ei ollut montaa läsnä, joten rohkeni ruosteista kieltäkin verrytellä. Muutaman viikon ikäinen jälkikasvukin pääsi mukaan ja jaksoi hienosti molemmat päivät. Toisena päivänä luennon veti englantia äidinkielenään puhuva henkilö, mutta onneksi pahimmat tankerot ja rallienkku olivat jääneet yön aikana tyynylle.

Työkalupajalla väsyttää

Kesällä sitten pitääkin kaivaa muistiinpanot esiin ja palata näihin tunnelmiin. Tarkoitus olisi koostaa IW-viikosta vielä raportti. In English – of course!

Lukuvuoden aikana erilaiset ohjausten suunnittelut ja ohjaustilanteet tulivat tutuiksi. Valitettavan vähän opinnoissa oli konkreettista ryhmänohjausta, mutta onneksi sitäkin pääsimme toteuttamaan. Ihan puhtaasti teoriaan nojaten puuttuisi opinnoista tietty realistisuus.

Siemeniä koristelluissa lasipurkeissa

Ohjauksen suunnittelu ryhmälle ja sen toteutus parityönä oli kasvattava kokemus. Ohjaustöistä silti parhaiten mieleeni jäi podcastien tekeminen. Itse nautin päästessäni käyttämään suomen kieltä ja nuotittamaan puhetta. Myöskin ohjausmenetelmien soveltaminen innosti. Löysin näiden opintojen aikana mm. museopedagogiikan, johon toivottavasti pääsen myöhemmin tutustumaan lisää.

Mielenkiintoinen ja kiireinen lukuvuosi 2022–2023 takana. Osaamista on kertynyt ja odotan innolla jo syksyn harjoittelua. Olen enemmän kuin innoissani mahdollisuudesta päästä näyttämään ja käyttämään osaamistani sekä ammattitaitoani.

Perhe Opiskelu