Mustavalkoista

 

Maailma on helpommin hallittavissa, kun päättää olevansa tiettyä mieltä,
valitsee asenteensa ja omaksuu tietyt ennakkoluulot.
Eipä tarvitse kyseenalaistaa omaa elämäänsä, kun itse on tehnyt oikeat valinnat ja muut ovat mokanneet. Aina voi syyttää huonoista ratkaisuista muita, kun oikeita päätöksiä on vain yksi – se oma.

Ärsyttää.

Äidit riitelevät keskustelupalstoilla siitä, saako pienen lapsen äiti mennä töihin tai tuleeko imetystä jatkaa ensimmäisen puolen vuoden jälkeen. Yhdet pitävät meikkausta ja sitä harrastavia ihmisiä lähes syntisen pinnallisina, kun taas toisille se on olennainen osa itsestä huolehtimista ja muiden huomioon ottamista. Kiistellään mm. siitä, voiko fiksu ihminen romaanien lukemisen sijaan katsoa tosi-tv:tä tai saako itseään kunnioittava tyyppi tunnustaa tykkäävänsä Lauri Tähkästä. Välimuotoja ei ole, vain kaksi taistelevaa ääripäätä.

Ihmettelen noin mustavalkoisia käsityksiä, mutta vielä enemmän sitä, ettei niitä sammakoita osata pitää mölyinä mahassa. Jollain arkipsykologisella tasolla kyllä ymmärrän, että ihmisen on tarve selittää elämänsä ja ympäristönsä itselleen ymmärrettävällä tavalla, ja juuri tätä tarvetta stereotypiat palvelevat. Toivoisin vain, että aikuiset eivät käyttäytyisi kuin keskenkasvuiset.

On toki asioita, joissa minäkin olen mustavalkoinen. En näe mitään keskustelemista siinä, onko syytä kierrättää vai ei (kyllä! jokaisen! aina!). Olen ehdottomasti sitä mieltä, että sekä ihmisen itsensä että maailman parhaaksi olisi jokaisen ryhtyä kasvissyöjäksi ja liikunnallisesti aktiiviseksi, mutta näitä käsityksiä en tuputa muille (koska ei se mitään auttaisi, kokeiltu on teini-iässä).

Inhottaa tunnustaa, mutta kyllä minussa istuu myös typeriä syvälle pureutuneita käsityksiä siitä, minkä musiikin kuunteleminen on coolia ja millaisiin kirjoihin mieluiten julkisesti tarttuu. Näitä lapsellisen rokkipoliisimaisia otteitani olen pyrkinyt lieventämään laajentamalla makurepertuaariani tietoisesti. On vähän surullista, että vielä kolmekymppisenä täytyy ajatella jotain tuollaista.

Kun kukaan ei kuitenkaan voi niitä valintoja tehdä toisen puolesta, annetaan jokaiselle rauha tehdä omansa (paitsi kierrätyksen suhteen ;)). Heja yksilöllisyys ja valinnanvapaus!

Hyvinvointi Mieli Ajattelin tänään

Suursyömärit

kaytoskukka.jpg

 

Tiedättekö mikä hämmentää? Jamie Oliverin pelastusretket koulukeittiöihin ja Amerikkaan sekä Suurimman pudottajan ja Olet mitä syöt -ohjelmien ihmiset. Miten kukaan voi a) syödä niin ja b) olla niin autuaan tietämätön ruuasta ja sen seurauksista???

Jamie O. kävi ohjelmassaan kouluruokalassa, jossa lapset eivät osanneet käyttää veistä ja haarukkaa, koska olivat aina syöneet pizzansa ja hampurilaisensa käsin. Keittiöhenkilökunta väitti, etteivät lapset syö oikeaa ruokaa, joten on tarjottava pikaruuankaltaista mössöä. Jamie opetti kokkaamaan nuoren naisen, joka oli syöttänyt lapsilleen lähinnä kebabia ranskalaisilla, koska ei osannut eikä viitsinyt laittaa oikeaa ruokaa. Tv:ssä pyörii ohjelmia lasten läskileireistä, joille jälkikasvuaan saattavat vanhemmat kertovat antavansa lapsilleen päivittäin pussitolkulla sipsejä, karkkeja ja keksejä, koska ne haluaa.

Kolmen kaapin kokoiset aikuiset luettelevat vetävänsä päivässä muutaman litran kolaa, viisi hampurilaista tai saavinkokoisia pasta-annoksia. Leipä on kiiltävän valkoista ja ”itse tehtykin” ruoka purkista lämmitettyä. Aikuiset eivät erota kurkkua kesäkurpitsasta ja lapset eivät tunnista parsakaalia. Samat ihmiset tunnustavat, etteivät jaksa nousta portaita ensimmäiseen kerrokseen eivätkä suostu kävelemään kilometrin matkaa. Ei ihme, etteivät he mahdu vuoristorataan tai lentokoneen penkkiin.

Hämmentävää. Huolestuttavaa. Surullista. Kamalaa.

Tämä ei ole pamflettini ylipainoa vastaan sinänsä. Tämä on huoleni siitä, miksi ihmiset oppivat tällaisille tavoille. Ylensyönnin ja herkuttelun ymmärrän, olenhan itsekin niiden suuri fani. Sen sijaan viisi hampurilaista?? Litroittain sokerilitkua?? Miten siihen edes päätyy?? Ei minuun mahtuisi millään, kyse täytyy olla vuosien harjoittelusta.

Hyvinvointi Liikunta