Keittiönkaappien sisältöä

Tylsien päivitysten aatelia: mitä löytyy aina jää- ja sen naapurikaapeista?

Paljon perinteistä ja yllätyksetöntä, kuten öljyjä, voita ja ruisleipää. Mutta mitä ilman ei ihan oikeasti voisi elää?

  • tomaatteja (ei elämää ilman tomaatteja), porkkanaa, sipulia ja valkosipulia
  • pakasteessa herneitä ja papuja, maissia ja marjoja
  • soijarouhetta
  • rahkaa, soijakermaa ja (soija)maitoa, useimmiten myös raejuustoa
  • täysjyvävehnä-, gram- ja gluteenijauhoja
  • erilaisia maustetahnoja, kuten green currya
  • soijakastiketta, balsamicoa ja sitruunamehua, sinappi ja ketsuppi
  • monen vuoden tauon jälkeen kananmunia
  • sushitarpeet (riisi, riisiviinaetikka, merilevää ja wasabia) sekä burrito- ja lasagnetarpeet (siis lähinnä tortilloja / lasagnelevyjä, tomaattimurskaa ja jalapenoja, muu sisältö tulee pyttipannumaisesti)
  • Helmi-puurosuurimoita ♥
  • hirveä määrä erilaisia hilloja, joita käytetään noin kerran-pari vuodessa (ja sitten syödään vohvelien kanssa desilitratolkulla etteivät ehtisi homehtumaan)
  • pakastepinaattikeittoa ja purkkihernaria, molemmat valmisruokien aatelia
  • sekä takuuvarmasti joku tyhjä purkki, jonka mieheni on sinne jättänyt ja minä heitän huomatessani pois

Tyhjiä ei ole meidän kaapit koskaan, mutta miten silti usein tulee meillä ei ole mitään syötävää -fiilis?

Hyvinvointi Liikunta

Nyt en kyllä muista

Minua häiritsee todella paljon, etten muista esimerkiksi miten olen tutustunut johonkin ihmiseen tai millaisia asioita tein tiettynä ajanjaksona. Olen esimerkiksi kokonaan kadottanut yhden kesän kymmenen vuoden takaa – enkö oikeasti tehnyt mitään muuta kuin makasin kavereiden kanssa puistossa??? Koko kesän???

tumblr_leq8n0vuob1qfnifeo1_500_large_1.jpg

Kuva: WeHeartIt

Minulla on historiassani lukuisia ihmisiä kenen kanssa muistan joskus viettäneeni paljonkin aikaa. Ne kaveruudet ovat hiipuneet, samoin muistikuvani niistä. En kerta kaikkiaan saa palautettua mieleen miksi me edes hengailtiin yhdessä, mitä me oikein tehtiin ja miten kauan se kesti.

Ja kun jotain muistankin, alan jo epäillä itseäni – olikohan se sittenkään näin? Muistankohan sittenkin väärin?

Unohdan myös helposti mitä olen jo sanonut ja tehnyt, eikä alkoholilla mitenkään välttämättä ole osuutta asiaan… Käyn keskusteluja pääni sisällä enkä myöhemmin pysty palauttamaan, sanoinko samat asiat myös ääneen. Jätän avaimet ja lompakon kotiin, menen bussiasemalle vaikka piti mennä junalla, unohdan päivä toisensa jälkeen varata lääkäriajan, kysyn kolmatta kertaa kaverilta, että missä olitkaan töissä. Ärsyttävää, kiusallista ja arkea hankaloittavaa.

Onneksi käytän aktiivisesti kalenteria ja kännykän muistutuksia ja olen ajoittain kirjoittanut päivittäinkin päiväkirjaa ja ottanut tuhansittain valokuvia. Muuten olisin varmaan kadottanut koko elämäni.

Päivittäiset unohtelut selittyvät Duracel-pupun keskittymiskyvyllä, mutta tuo kokonaisten ajanjaksojen unohtelu häiritsee todella paljon. Kaikkihan lapsuudesta pätkiä unohtaa, mutta että viimeisten viidentoistakin vuoden ajalta?

Olenko ihan erityislaatuisen harvapäinen vai tunnistaako muut itsensä?

Hyvinvointi Hyvä olo Ajattelin tänään