Feminismikirja kuuntelussa – miten kävikään
Olen innostunut audiokirjoista ja podcasteista. Minusta tuntuu, että musiikista tulee vaan mieleen Mies, vaikka olenkin aloittanut soittolistan raivaamiseen häneen liittyvistä biiseistä. Siksi on kiva kuunnella jotain muuta. Keskityn audiokirjoihin myös paremmin kuin oikeisiin kirjoihin.
Ostin auringonottoviihdykkeeksi Caithlin Moranin How to be a woman. Kuuntelin kaksi lukua ja mieleni teki juosta kotiin, ajella suihkussa p***u paljaaksi ja katsoa girl on girl -pornoa ja masturboida. Ja näin teinkin. Liukkaria ei tarvittu.
Että miten meni niinku omasta mielestä.
Ensimmäisessä luvussa nimittäin kritisoidaan valtavirtapornoa. Olen asiasta samaa mieltä. Epäilemättä sellainen porno, jota Caithlin kuvailee eli kaksi ihmistä harrastamassa seksiä koska HALUAVAT toisiaan niin paljon, olisi paljon kiinnostavampaa katsottavaa. Itse en katso koskaan heteropornoa. Lesboporno on huomattavasti turvallisempaa. Siinä harvemmin ensin tunketaan sormi peppuun ja sitten nuolaan sitä. Tai että asennot olisivat sellaisia, että ainoastaan kamera ja katsoja nauttivat. Yleensä niissä nuolaan pillua. Ja mikäs siinä. Jos saisin valita, niin niin minuakin nuoltaisiin kuten niissä filkoissa. Mielellään päivittäin.
Mutta tämä karvojen ajelu -juttu. Sitä käsiteltiin toisessa luvussa. Että on kuulema pornon valtavirtaan istuttamaa ja ns. tavallisen naisen EI pidä uskoa, että hänen täytyy tehdä niin. Ajella siis. Sorry Caithlin, minusta sekä masturbointi että suuseksi tuntuvat paremmalta, kun olen ajeltu. Että on sillä jotain merkitystä.
En jaksa aina ajella. Jos minulla on vakituinen suhde, niin ajelen. Olen päättänyt, että kun minulla on ihka oikea poikaystävä, alan käymään säännöllisesti sokeroinnissa. Enkä ajatellut tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että petän näin siskoni barrikaadeilla.
Kirjan kolmannessa luvussa käsitellään sitä, että millä nimellä vaginaa pitäisi kutsua.
Kirjan juonen rakenne on rakennettu siten, että Caithlin muistelee ensin kappaleessa käsiteltyä aihetta oman nuoruutensa kautta. Muija on minun ikäiseni. Itse en kyllä todellakaan muista mitä ajattelin, kun minulla alkoi kasvaa karvaa siellä tai että skitsoilinko siitä, että millä nimellä kutsun vaginaani tai tissejäni.
Aion kuunnella kirjan loppuun, vaikka olenkin nyt vähän sitä mieltä, että naisena oleminen ei ole ihan niin vitun vaikeaa, kun Caithlin antaa ymmärtää. Tai jos on, niin saattaisko se olla sitä tommosen järjettömän obsessoinnin takia?