Anononyymi avautuminen – here I come!

Olen pitänyt jo vuosia blogia omalla nimelläni yhden teeman ympärillä. Rakastan myös päivittää tarinoina Facebook-statukseen. Nyt olen kuitenkin alkanut miettimään, että haluan kirjoittaa muistakin kuin oman blogini aiheista ja yleisestikin ottaen vapaammin.

Huomaan itse ärsyyntäni monen tyypin Facebook-postauksista. Sellaisten, jotka eivät taatusti ärsytä naamatusten. En halua revitellä Facebookissa ja aiheuttaa samaa ärsytystä ja tyrkkiä ihmisiä kauemmaksi. Omalla nimellä kirjoittaminen on muutenkin ollut kuin kolumnien kirjoittamista eli tarinan pitää olla sujuva ja mielellään jotain nokkelaa väliin ja napakka loppu. Välillä rimakauhu iskee enkä julkaise kirjoitusta tai joskus en edes aloita sen kirjoittamista. Koska siitä ei tule täydellinen. Haluan myös suoltaa tajunnanvirtaa. Sellaista missä ei ole logiikkaa. Päiväkirjamaista muistiinpanoa, josta kenenkään muun kuin minun itseni ei tarvitsekaan ymmärtää. Kipeitä ja tyhmiäkin juttuja.

Aloitan siis blogin nimettömänä. Tykkään prosessoida asioita, jopa ylianalysoida. Prosessoin niitä siis mielessäni. En usko, että se on täysin hyvästä. Tai varmasti parempi kuin se, ettei prosessoisi ollenkaan, mutta ehkä asiat on hyvä kirjoittaa ulos. Monesti mieli on niin musta, etten voisi kirjoittaa ajatuksiani edes hyvällä kaverille messengeriin. Ehkä nämä mustatkin hetket on hyvä kirjoittaa ulos?  Mitä asioita sitten pyörittelen päässäni? No, kaikenlaista. Välillä tuntuu, että olen aivan hukassa elämäni kanssa. Vaikka kaikki on kunnossa. Koen tästä huonoa omaatuntoa. Hyväosainen hyväkäs valittaa. Muutama fakta. 

• Olen 42-vuotias
• Sinkku
• Lapseton
• Olen oman alani suht tunnustettu ammattilainen
• Hyvä liksa on
• Stadissa asun, kiva asunto on
• Olen suht tyytyväinen ulkonäkööni

 Niin, minulla ei siis periaatteessa pitäisi olla mitään valittamista. Mutta toisaalta. 

• Olen 42-vuotias. Olen nainen at her sexual prime! Enkä saa vakituista seksiä. Ai saatana, EN KESTÄ! Panettaa ja haluaisin tehdä kaikenlaista kivaa – sen yhden ja merkityksellisen miehen kanssa.
• Olen sinkku, mutta onnettomasti rakastunut varattuun työkaveriin. Mies, joka on aivan täydellinen minulle. Nuori ja ihana. Ja ihastunut, jopa rakastunut minuun. Jonka mielestä meidän välillä on jotain erityistä. Jonka mielestä minun kanssani on helppo puhua ja olla. Meillä on ihanaa seksiä ja läheisyyttä. Mutta hän ei halua erota. Eikä pettää. On ja off -meininki siis. Suru on kuin musta, painava villapeitto, joka heitetään ylleni aina kun ymmärrän, ettei meistä koskaan tule paria.
• Olen lapseton, mikä tarkoittaa sitä, etten ole ollut äitiyslomalla enkä muullakaan breikillä sen jälkeen kun menin työelämään. Vittu, kun kiristää pinnaa. Olen digialalla, jossa tunnutaan kiertävän vaan käsittämätöntä urpoilun kehää. Samat ongelmat, eri skaala. Ei enää jaksais.
• Olen oman alani tunnustettu ammattilainen. Ja silti jatkuvasti epävarma osaamisestani. Jokusen kerran turpaan työelämässä saanut. Haavat ei arpeudu. Mietin lähes päivittäin, että mitä vittua teen. Toisaalta tykkään työstäni, mutta ihan helvetin turhauttavaa tämä on.
• Hyvä liksa on. Ja sen avulla on rakennettu se kuuluisa oravanpyörä. Kaikkee on. On kiva asunto stadissa, hevonen, auto, kaksi kissaa, kalliihko vaatemaku jiiänee. Miten tässä muka voi edes miettiä muuta duunia kuin näitä nykyisiä.
• Olen suht tyytyväinen ulkonäkööni. Toisaalta perkeleellinen couperosa. Ja sen hoitamiseen on kuulema jotain entsyymihoitoja. Maksavat perkeleesti. Harkisten vakavasti. Kts. edellinen pointti. 

Että näin. Ymmärrän, että on ihmisiä, jotka ovat leipäjonossa ja ihmisiä, joiden pikkulapsiarki ajaa ne hulluuden ja univajeen partaalle. Mutta eihän se mene niin, että sitä on onnellinen vaan koska jollakin toisella on huonommin. Tuleeko tästä valitus-blogi? Toivottavasti ei. Omasta mielestäni osaa myös olla onnellinen ja kiitollinen. 

• Olen 42-vuotias. Mutta näytän 35-vuotiaalta mutta olen huomattavasti täysipäisempi, mitä olin 35-vuotiaana. Minulla on myös nelikymppisen naisen seksuaaliset halut. Tekisin miehen kuin miehen superonnelliseksi, sitä en epäile hetkeäkään.
• Olen sinkku. Ymmärrän, ettei parisuhde tekisi minusta yhtään onnellisempaa. Siis isossa kuvassa. Aina tulee jotain, joka nyppii, varmaan se parisuhdekin sitten jossain vaiheessa. Haluan myös muistella kiitollisuudella ja hyvällä kaikkia ihania hetkiä Miehen kanssa. Voi kun kaikki pääsisi kokemaan sellaisia hetkiä preferoimansa sukupuolen kanssa. Breathtaking! Koetan miettiä asian myös niin, että vuosi sitten en edes tiennyt koko Miehen olemassaoloa ja silti, täysin out of blue tapasin hänet ja rakastuin ja hän rakastui minuun. Ihmeitä tapahtuu. 
• Olen lapseton. Saan nukkua pitkiä unia, en ole vastuussa kenestäkään. En ole koskaan halunnut lapsia. Jos sellainen tulisi nyt, fine, mutta lapsettomuus ei tee elämästäni surkeaa.
• Olen oman alani tunnustettu ammattilainen. En ole hakenut ns. virallisesti duunia pitkään aikaan. Aina mut on haluttu jonnekin. Nyt mulla on ehkä paras työnantaja ever. Olen kiitollinen.
• Hyvä liksa on. Mulla on kiva asunto, oma hevonen, auto, kaksi kissaa enkä tartte pihistellä. Elämä on helppoa, olen kiitollinen.
• Olen suht tyytyväinen ulkonäkööni. Koska mulla on hyvät geenit, voin porsastella ruokaosastolla melko vapaasti ja olla silti suht fitissä kunnossa. Ja mulla on hyvät tissit. Niillä saa miehen kuin miehen hiljaiseksi.

 Näiden tunneiden välillä siis sahataan.