Antaminen ja tarjoileminen, mitä näitä nyt on

Provosoidun taas kovasti Tinder-prinssin kirjoituksesta. En jaksa linkittää, koska sitä sillä huomiohuorauksella tietysti haetaan.

Ensinnäkin tyyppi on mielestäni huono kirjoittaja. Ei sitä nyt kauaa jaksa lukea, jos tarinat ovat pelkästään kuvauksia treffeistä. Vähän jotain ylemmän tason analyyttistä ilmiön pureksimista kaipaisin ainakin ite. No, en pidätä hengitystä.

Toisekseen vitutti suunnattomasti viimeisimmässä kirjoituksessa ollut toteamus miten treffikumppani ”tarjoili jälkiruokaa”. Mitä vittua. Siis ottiko neiti suihin ja sinä, Tunder-juntti et antanut suuseksiä takaisin? Vai niinkö oli, että neiti antoi pesää mutta sinä et kyennyt antamaan orgasmia hänelle. Niin, luultavasti tuo tarkoitti, että oli harrastettu seksiä, mutta koska nainen, niin nainen antaa ja tarjoilee.

Miksi ihmeessä tämä on edelleen tämmöstä. Eikös siinä perkeleen aktissa ole kaksi tyyppiä mukana. Kumpikin antaa ja saa. Vuan ei, se on aina se nainen, joka antaa ja mies joka saa. Toinen ilmentymä tästä kummallisesta setupista on se, kun nainen antaa ”liian aikaisin” ja se on sitten ikäänkuin hyvä syy olla jatkamatta tapailua. Laastarinuorukainenhan kyseli minulta, et lähdenkö useinkin näin tälleen miehen mukaan. Olisi varmaan pitänyt kysyä, että lähdetkö sä usein tälleen naisen mukaan. Kaksihan meitä siinä tilanteessa oli. Kumpikin sai ja antoi (tai tarkalleen ottaen vain minä sain, lälläslää). Voi jumalauta. Aikuiset ihmiset, joita panettaa. Eikö se nyt sitten ole sama panna?

Mietin sitä, että yksi syy miksi en nyt todellakaan jaksa mitään tinderöintiä on se, etten osaa enkä jaksa opetella tuota mystistä pihtaamisen peliä. Kuinka monta kertaa niiden ukkojen kanssa pitää helvetti virua jossain kahvilla ennenkuin pääsee testaamaan, että onko siitä miehestä sängyssä yhtään mihinkään eikä leimaannu ihan lutkaksi? Kolmesti, neljästi?? 

Not gonna happen. Mun seksuaalisessa historiassa on liian monta ns. luttamunaa, ei ota eteen, ottaa, mutta vaan hetken, tulee heti, ei tule ollenkaan jne jaa ja juu, yksi todella pienikin oli. Pahoittelut tästä, mutta olen päättänyt, etten todellakaan tuhlaa aikaani miehiin, joista en ole varma etteivätkö he ole hyvää seuraa myös sängyssä ja näköjään tässä deittailuskenessä se ei näköjään oikein ole sallittua. Piru vie miehet, jos kerta ette halua, että nainen antaa liian aikaisin, niin miksi sitten vonkaatte?

Muistan miten jännitin ekaa kertaa Miehen kanssa. Koska sehän oli niin ihana, että pakkohan sen oli olla paska sängyssä. Mehän olimme lusineet sort of deiteillä vaikka kuinka monta kertaa. Ne treffit ei vaan olleet varsinaisia treffejä, lounaita ja aamupaloja duunikaverin kanssa, lenkkejä duunikaverin kanssa yms. Käytännössä ekoilla treffeillä menimme sänkyyn. Tosin nekään ei oikeasti olleet treffit, mutta mietimme jälkikäteen, että eipä se varsinaisesti ollut myöskään duunikaverit dinnerillä ja bissellä (ja ginitonikilla). No anyways, sen ikuisuuksia kestäneen suuteloinnin päätteeksi syöksyimme hotelliin ja siellä sänkyyn. Mutta, kuten sanottu, minulla on ollut huonoa karmaa miesten kanssa ja en jostain syystä tuntenut lantiotani vasten hänen boneriaan (varmasti hänellä sellainen oli) joten annoin sitten kuitenkin ymmärtää, että ei nyt, koska ahdistuin että EIKÖ SILLÄ SEISOKAAN. Muistan kun hän mutisi jotain, että no, ei sitten. Aamulla aloin sitten kiehnäämään ja kaikki pelkoni siitä, että hän olisi jotenkin huono sängyssä, olivat ah niin turhia. 

Rakastan häntä edelleen niin paljon. Oi lampunhenki tai mikä tahansa yliluonnollinen – tee meistä pari, please!