Arvon kieltäminen

Torstain Hesarissa (RAKASTAN torstain Hesaria) oli hyvä juttu työterveyspsykologi Annamari Heikkilästä. Erityisesti tartuin kommenttiin arvon kieltämisestä. Tämä nimittäin liittyy siihen, etten aio lukea Sinkkublogin Henriikan kirjaa, vaikka se varmaan ihan hervottoman hauska olisikin (ja käsittääkseni siinä on myös vakavampi sanoma). Olen katsonut muutaman filkan pätkän Sinkkublogin Facebook-sivuilla ja kun luin tuosta arvon kieltämisestä, minulla välähti, että miksi en koe Henriikan lähestymistapaa asiaa enää itselle oikeaksi. Minulle Henriikan tapa käsitellä sinkkuuttaan esiintyy nimenomaan arvon kieltämisenä, puolustusmekanismina. Laitetaan hassut lasit päähän ja ollaan ”rumia” ja kuvataan video. Minulla on myös (sinkku)kaveri, joka asuu tropiikissa ja bloggaa itsestään, ulkonäöstään ja luonteestaan, äärimmäisen vähättelevään sävyyn, myöskin kiedottuna ovelasti huumorin ja sarkasmin taikaviittaan. Ja postaa kirjoitusten tueksi kuvia, missä näyttää mahdollisimman rupsahtaneelta. ”. Vähän niinkuin että ”kun oon tämmönen ruma ja hankala akka, vaikkakin hassu, niin se selittää miksi olen sinkku enkä edes halua miestä elämääni” (tämä siis kaveristani, ei Henriikasta, ei aavistustakaan onko hän hankala vaiko mukava).

Ei, en tarkoita, että ulkonäkö olisi tie sinkkuudesta siihen toiseen statukseen. Ei, en sano, ettenkö nauttisi huumorista ja sarkasmista.

En vaan itse enää halua täyttää aistejani tämäntyyppisellä viestinnällä. Tai ainakin haluan itse kiinnittää jatkossa tarkasti huomiota siihen, etten tee samaa. Koetan myös, etten sorru yleistäviin uskomuksiin kuten ”miehet pelkäävät naista jolla on paremmat tulot” tai ”vahva nainen pelottaa miehiä”. Nämä ovat olleet minun arvonkieltämisuskomuksiani, koska ukonäköni kanssa olen ollut sujut jo pitkät ajat. Tietynlainen uskomus on myös se, ettei hevosnaiset ole kiinnostavia.

Samalla tavalla kuin on uskomus, että aikuisena pariutuminen on hankalaa, niin samalla tavalla nuo edellämainitus uskomukset sitten alkavat toteuttaa itseään kun niistä kohkataan. 

Nyt haluan lanseerata uuden uskomuksen joka menee suunnitteleen niin että vakka kantensa valitsee. Jotkut vakat käyvät treffeillä ja jotkut tapaavat kansia muuten vaan. Ehkä joillekin vakoille on vähemmän kansia, mutta sopimaton kansi hiertää ja puristaa tai lentää pienestä tuulenpuuskasta pois paikaltaan. Minä haluan ja löydän itselleni vielä sopivan kannen.

 

 

 

Suhteet Oma elämä Rakkaus Ajattelin tänään